Ny­ky­a­jan elä­män­me­noa seu­ra­tes­sa tun­tuu usein sil­tä, et­tä ar­vo­jen, pe­ri­aat­tei­den ja us­kol­li­suu­den ar­vos­tus on yh­teis­kun­nas­sa hei­ken­ty­nyt. Ar­vois­ta pu­hu­taan esi­mer­kik­si po­li­tii­kas­sa pal­jon, mut­ta ne ote­taan esil­le vas­ta sit­ten, kun joku krii­si tai on­gel­ma­ti­lan­ne tu­lee eteen. Hyvä esi­merk­ki täs­tä on van­hus­ten hoi­toa ja hoi­vaa kos­ke­neet Es­pe­ri Care- ja At­ten­do-ta­pauk­set. Tä­hän saak­ka näis­sä ta­pauk­sis­sa ai­no­at ar­vot tai ar­vo­va­lin­nat ovat kos­ke­neet ta­lout­ta, kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta ja hal­paa hin­taa.

Suo­ma­lais­ta yh­teis­kun­nal­lis­ta ja me­di­as­sa käy­tä­vää kes­kus­te­lua vai­vaa jon­kin­lai­nen yk­si­mie­li­syy­den pak­ko. Jos esi­tät val­ta­vir­ras­ta poik­ke­a­van nä­ke­myk­sen tai teet po­liit­ti­ses­ti eri­lai­sen esi­tyk­sen kuin vir­ka­mie­het ovat teh­neet, si­nut lei­ma­taan häi­ri­kök­si tai si­nut työn­ne­tään syr­jään.

Mi­hin on ka­don­nut ai­to ar­vos­tus toi­sen­lai­sia nä­ke­myk­siä ja ar­vo­ja koh­taan? Ei­kö ih­mi­nen, joka tuo sel­ke­äs­ti esiin omat ar­von­sa, pe­ri­aat­teen­sa ja on niil­le us­kol­li­nen – pi­tää ja te­kee, mitä lu­paa; an­sait­se mei­dän kaik­kien kun­ni­oi­tuk­sen? It­se koen, et­tä ar­vois­taan, pe­ri­aat­teis­taan ja us­kol­li­suu­des­taan kiin­ni pi­tä­vä ih­mi­nen on luo­tet­ta­va kump­pa­ni – kal­lio, joka ei sa­nois­taan ja te­ois­taan hor­ju. Myös yh­teis­työ­tä on täl­lai­sen ih­mi­sen kans­sa help­po teh­dä, vaik­ka em­me oli­si kai­kis­ta asi­ois­ta sa­maa miel­tä. Nä­kö­kul­mien vä­lil­lä voi­daan tait­taa peis­tä, mut­ta kun yh­tei­nen nä­ke­mys löy­tyy, men­nään eteen­päin koh­ti yh­teis­tä ta­voi­tet­ta. Ja jo­kai­nen osa­puo­li voi luot­taa sii­hen, et­tä kaik­ki ovat ta­voit­tei­siin si­tou­tu­nei­ta.

Suo­mi, kun­nat, muut yh­tei­söt, yri­tyk­set ja työ­pai­kat tar­vit­se­vat näi­tä ih­mi­siä niin päät­tä­jik­si kuin te­ki­jöik­si ja sil­lan­ra­ken­ta­jik­si.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi