Kauhajokelainen Tangomarkkinoiden livekarsintaan
Päntäneen koulussa parasta on kivat kaverit
Nuoret ampujat menestyivät Kultahippu-finaalissa
Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Kevät sulattaa pihat ja pientareet. Työpäivien jälkeen tuuletan ajatuksia juoksulenkeillä.
Mielen kuohuntaa monen sortin mouruajista
Aurinko paistaa eteisen ikkunoista sisälle. Ovatpa likaiset, totean. Lasten hanskat ja pipot pursuavat lattialle niille varatuista koreista.
Pöly peittää pintoja, sanomalehtiäkin on liikaa. Sullon monoja alakaappiin – nyt tarvitaan tilaa lenkkareille, sillä juoksukausi on alkamassa. No, mikä on, kun monot eivät mene hyllylle, ähkäisen. Kissahan se siellä, mahdottoman uteliaana. Kun kurotan vetämään kissaa esiin, se ampaisee ohitseni ja hyppää takkien kimppuun. Jotain romahtaa ja irtonaulakko kaatuu. Tässä sitä ollaan, seesteisessä sunnuntaiaamussa arjen keskellä.
En ehdi kauaa ihmetellä elämää, sillä kissa haluaa ulos. Meidän Flora, nyt viiden kuukauden ikäinen kissaneiti, on jo tottunut valjasulkoilija. Kevät on herättänyt sen vaistot ja elämä ulkona maistuu makoisalle, kärpäsille. Niitä kissa pyydystää talon seinustoilta. Kaupunkitonttimme Vaasassa ei tarjoa yhtä kiinnostavia virikkeitä kuin mummola Kauhajoella. Siellä Flora oli pääsiäisenä kuin paratiisissa. Oli puita, oravia ja ympäriinsä lenteleviä lintuja. Mutta paremman puutteessa Vaasan puuton tonttikin kelpaa. Mouruta pitää, mutta elämä on mukavaa.
Kissat eivät ole ainoita, jotka mouruavat. Palaan eduskuntavaaleihin, jossa mouruamista kuultiin monenmoista, osalta varsin kovaäänisestikin. Ne, joista ääntä lähti eniten, tarjosivat vähiten todellisia toimivia ratkaisuja, mielestäni. Sosiaalinen media toi, ja tuo, kovaääniset mielipiteet silmille, niillekin, joita ne eivät niin kiinnostaisi.
Vaalien jälkeen törmäsin mielenkiintoiseen sanaan. En ollut kuullut sitä aikaisemmin. Se oli osuva ja etenkin se, mitä sillä tarkoitetaan. Sana on öyhötys. Vuosi sitten kaksi valtakunnan median toimittajaa kertoivat öyhötyksen olevan aggressiivista ja hyökkäävää poliittista tai yhteiskunnallista puhetta, johon liittyy tietynlainen provokaation logiikka. Öyhöttäminen on sen tason tietoista puhetta, että taustalla nähdään usein olevan viestinnän ammattilainen. Tämä tekee öyhöttämisestä vaarallista. Koska tällaiselle puheelle käytetään sosiaalista mediaa aktiivisesti kanavana, vaikuttaa puhe myös uutismediaan ja politiikkaan.
Kohta termiin törmättyäni jouduin todentamaan öyhöttämistä myös oman someni uutisvirrassa, jossa pari tuttavaani oli nostettu käsittämättömän maalittamisen kohteiksi Etelä-Pohjanmaalla. Järkytyin. Paitsi koko aihe, myös sen sanavalinnat ja ilmaisun tyyli olivat alhaisinta kuraa, mitä olen aikoihin nähnyt. Julkaisusta puuttuivat alkeellisimmatkin käytöstavat ja ihmisen kunnioitus. Ja kuitenkin kyseessä oli paikkakunnan vallankäyttäjä, kansan kuntapolitiikkaan valitsema henkilö.
Vaikka mieltäni myllersi, tuli yksi asia entistä kirkkaammaksi. Tärkeintä on sivistys. Koulunkäynti ja sen arvostus. Asioista puhuminen – rauhallisesti, muita kunnioittaen ja tietoon pohjautuen. Myös lapsille sen opettaminen, miten maailma ja demokratia toimivat. Mitä vaalit tarkoittavat ja miten niissä toimitaan, ja ennen kaikkea miksi.
Kodin arvoista ja muidenkin arvoista on hyvä puhua ja miettiä, mitä mikin asia tarkoittaa. Vaikka koko elämänsä eläisi yhdellä paikkakunnalla, on hyvä nähdä ja opettaa myös se, että maailma on paljon isompi kuin oman kunnan rajat (ja ajatukset). Silmiään ei voi sulkea. Ja ennen kaikkea: historiaa ei pidä unohtaa.
Se vaaleista. Lumien sulettua arkea ja ajatuksia on hyvä tuulettaa taas juoksulenkeillä ulkoilmassa. Lasten yleisurheiluharrastuksessa hallikausi on loppusuoralla. Kun urheilukenttien sulamista vielä odotellaan, kisaillaan Vaasan seudulla viikonloppuisin maastojuoksun osakilpailuissa. Ensimmäiseen starttiin osallistuin itsekin. Olen harjoitellut juoksua elokuusta alkaen juoksukoulussa. Siitä on ollut hyötyä, sillä omalla matkallani juoksin ennätysaikani. Olin toki kahdesta aikuisjuoksijasta viimeisenä maalissa ja niin, että lapsiyleisökin oli jo ehtinyt lähteä koteihinsa, mutta tulipa juostua. Olin onnellinen palkinnoksi saadusta pillimehusta. Se oli ensimmäinen urheilupalkintoni vuosikausiin.
Huhtikuisin ajatuksin,
Hanna Hattar
Kauhajokelainen Tangomarkkinoiden livekarsintaan
Päntäneen koulussa parasta on kivat kaverit
Nuoret ampujat menestyivät Kultahippu-finaalissa
Riku Keski-Rauska kirjoitti kirjan kasvonsa peittäneestä Juha Vikatmaasta
Ilmanvaihtourakka oululaisyritykselle
IKH:n muutosneuvottelut päättyivät - väkeä irtisanottiin
Jonathan Timonen nähdään The Voice of Finlandissa
Auto ojaan Aninkujalla - paikalle tuli lääkintähelikopterikin
Auto päin puuta keskustassa
Kaksi autoa ensin yhteen ja sitten toinen liukui kolmannen päälle
Puistotie 25, KAUHAJOKI
Avoinna:
ma - pe 9-15
(06) 2357 100
etunimi.sukunimi(at)kauhajoki-lehti.fi
ilmoitus (at)kauhajoki-lehti.fi
toimitus(at)kauhajoki-lehti.fi
Sivustomme käyttää evästeitä.