Opettaja, valmentaja ja kaupunginvaltuuston jäsen Urpo Paananen menehtyi vähän yli vuosi sitten 25.8.2025 ankaran sairauden murtamana Kauhajoella.
Hän oli syntynyt 7.5.1954 Karijoen Myrkyssä. Haudan lepoon hänet laskettiin Karijoen hautausmaalle 20.9.2025.
Vastuunkanto sekä liikunta ja urheilu kuuluivat maaseutukylässä kasvaneen pojan elämään aivan varhaislapsuudesta asti. Mikko-isä oli SM-tason keihäänheittäjä ja keihäsvalmentaja, joten myös Urpo kilpaili lajissa nuoresta saakka ja toimi niin ikään valmentajanakin viime vuosiin saakka.
Perheen hän perusti saman kylän tytön Teijan (o.s. Viitasalo) kanssa. Naimisiin he menivät 1976. Perheeseen syntyi kaksi poikaa Ville ja Juho.
Opettaja ja aktiivinen vapaaehtoinen
Elämäntyönsä Urpo teki opettajana. Hän opiskeli Turun yliopiston opettajakoulutuslaitoksella Raumalla ja valmistui sieltä 1981. Valmistumisen jälkeen hän toimi kotikunnassaan Keskikylän koululla opettajan sijaisena vuoden verran. Ensimmäinen vakituinen työ löytyi Lappajärveltä, missä perhe vietti kaksi vuotta.
Seuraavaksi matka suuntautui Kurikkaan opettajan töihin pariksi vuodeksi, kunnes Karijoen koulun rehtori Topi Luoma houkutteli miehen töihin kotikonnuille 1980-luvun puolivälissä. Kymmenen vuotta hän toimi opettajana, kunnes Luoma jäi eläkkeelle. Urpo valittiin rehtoriksi ja hän työskenteli tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 2016 saakka.
Urpo oli paitsi lasten ammattikasvattaja ja -valmentaja, mutta myös aktiivinen yhteisiin asioihin vaikuttaja. Karijoen sotaveteraaniyhdistys, Karijoen Tappara ja Kauhajoen Karhu sekä politiikkakin saivat hänestä ahkeran vapaaehtoistekijän.
Urpossa näkyi kasvattajan ote. Lasten ja nuorten valmentajana, ihmisten kanssa toimiessaan hän kuunteli, osasi lempeästi kasvattaa ja opastaa. Kuten tyttäreni totesi ”Urpo oli hyvä valmentaja, se osasi kunnolla valmentaa – opasti ja auttoi meitä kärsivällisesti ja rauhallisesti” sekä kannusti nuorta keihäänheiton saloihin. Muutenkin hän osasi olla suostutteleva, ”eikö niin?”.
Oikeudenmukainen ja kuunteleva
Urpo toimi Karijoella kunnanvaltuutettuna ja -hallituksessa; myöhemmin Kauhajoellakin kaupunginvaltuutettuna sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuodet 2021-25. Oikeudenmukaiseen, kuuntelevaan ja asioihin perehtyvään mieheen luotettiin, mistä kertoo sekin, että hän oli Kauhajoella viime vuoden kevään kuntavaaleissa kokoomuksen ääniharava.
Luonto ja metsä olivat hänelle voimavara, niin liikkujana kuin metsänomistajana. Kauhajoen kaupunkikuvassa hän oli tuttu näky pyörällä ja koiran kanssa liikkuessaan. Käsi heilahti, kun ajettiin autolla ohi tai jos tultiin vastaan kävellen, hän pysähtyi vaihtamaan sanan tai kaksi. Urpo osasi huomioida ihmiset ja hänellä oli aina aikaa jäädä keskustelemaan, kysymään kuulumisia tai kannustamaan.
Vilpitön, uskollinen ja rohkea
Vakavan sairauden oireet tulivat ilmi viime vuoden alkupuolella. Urpo kävi lääkärin tutkimuksissa, minkä myötä tieto sairauden vakavuudesta varmistui maaliskuussa. Liikunnallinen ja aktiivinen elämäntapa olivat luoneet hyvän yleiskunnon, minkä ansiosta hän sai elää valoisan kesän kivuista huolimatta.
Urpo kertoi sairaudestaan avoimesti sosiaalisen median päivityksissä. Hän piti aivan viimeisiin päiviin saakka aktiivisesti yhteyttä kanssaihmisiin, oli kiinnostunut heistä ja innokas keskustelija, vaikka voimat olivat vähenemässä.
Useat toissakesän keskustelut puhelimessa sekä elokuisella vierailukäynnillä Pastorintien kodin verannalla käsittelivät useita teemoja – elämänarvoja, Kauhajoen tapahtumia ja elinvoimaa, urheilua, politiikkaa, lasten ja nuorten harrastuksia sekä luontoa.
Urpo Paananen oli ihmisenä vilpitön, uskollinen ja rohkea. Ahkera työmies on päässyt lepoon. Kiitos elämästäsi.
Tuomas Koivuniemi
ystäväsi



