Isän roo­li on mo­nel­le mie­hel­le elä­män tär­kein roo­li. Se ei ole roo­li sa­mal­la ta­val­la kuin näyt­tä­möl­lä tai vaik­ka työ- tai luot­ta­mus­teh­tä­väs­säm­me, mis­sä voim­me esit­tää jo­tain muu­ta kuin mitä ai­dos­ti olem­me.

Mil­lai­nen on hyvä isä? Hyvä isä on ai­to, ra­kas­ta­va, läs­nä­o­le­va, tur­val­li­nen ja tun­teen­sa näyt­tä­vä.

Per­heen ja ko­din pi­tää ol­la jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le, mut­ta var­sin­kin lap­sil­le, sel­lai­nen paik­ka, mis­sä hän voi ol­la täy­sin oma it­sen­sä. Ra­kas­ta­vas­sa ja tur­val­li­ses­sa per­hees­sä isä ja äi­ti pi­tä­vät huol­ta sii­tä, et­tä lap­si voi haa­veil­la, iloi­ta, leik­kiä, sur­ra, tou­hu­ta ja unel­moi­da il­man pel­koa sii­tä, et­tä hän­tä alis­te­taan, vä­hek­sy­tään, kiu­sa­taan hen­ki­ses­ti, pa­hoin­pi­del­lään fyy­si­ses­ti tai pe­lo­tel­laan. Lap­sen pi­tää saa­da kas­vaa ko­dis­sa, mis­sä hän­tä kan­nus­te­taan, kuun­nel­laan ja suo­jel­laan.

Kai­kil­la lap­sil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta elää ra­kas­ta­vas­sa tai tur­val­li­ses­sa ko­dis­sa tai eli­nym­pä­ris­tös­sä, vaan päih­teet, vä­ki­val­ta ja muu tur­vat­to­muus ovat läs­nä hei­dän elä­mäs­sään. On­nek­si on ole­mas­sa per­hei­tä, äi­te­jä ja isiä, jot­ka avaa­vat sy­lin­sä ja ko­tin­sa ovet näil­le lap­sil­le si­jais­van­hem­pi­na tai tu­ki­per­hei­nä. On myös sel­lai­sia ai­kui­sia, jot­ka ei­vät ole vält­tä­mät­tä it­se tul­leet van­hem­mik­si, mut­ta he ovat lä­hei­siä ja tur­val­li­sia ai­kui­sia oman lä­hi­pii­rin tai lä­hiyh­tei­sön lap­sil­le ja nuo­ril­le.

Vaik­ka lap­set kas­va­vat ai­kui­sik­si, ei isän tai äi­din roo­li vält­tä­mät­tä muu­tu olen­nai­ses­ti. Ai­kui­nen lap­si­kin saat­taa kai­va­ta us­kol­lis­ta ja eh­doit­ta ra­kas­ta­vaa tu­ki­jaa elä­män ilois­sa ja myrs­kyis­sä sekä kan­nus­ta­jaa ja opas­ta­jaa ki­pe­ris­sä pai­kois­sa. Ja sitä, et­tä ko­tiin ja sy­liin saa ai­na tul­la.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi