Jou­lu on jo ai­van ovel­la. Tämä ja en­si viik­ko huh­ki­taan vie­lä töis­sä mo­nil­la työ­pai­koil­la, opis­kel­laan kou­luis­sa tai puu­hail­laan päi­vä­ko­deis­sa. Sen jäl­keen on edes­sä vii­kon tai kah­den vä­li­päi­vät, jol­loin on ai­kaa lo­mail­la tai teh­dään töi­tä vä­hän rau­hal­li­sem­mal­la tah­dil­la.

Äs­ket­täin kah­vi­pöy­dän ää­res­sä poh­dit­tiin jou­kol­la sitä, mi­ten ”en­nen” - kak­si kol­me vuo­si­kym­men­tä sit­ten - elä­mä tun­tui sol­ju­van eteen­päin huo­mat­ta­vas­ti rau­hal­li­sem­min. Ei ol­lut kän­ny­köi­tä, ei so­mea, ei­kä yrit­tä­jien tai työn­te­ki­jöi­den tar­vin­nut ol­la ta­voi­tet­ta­vis­sa 24/7 -ai­ka­tau­lul­la. Ih­mi­sil­lä oli ai­kaa le­vä­tä, liik­kua, lu­kea, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta työt ja muut as­ka­reet tu­li­vat teh­tyä, ei­kä yh­teis­kun­ta­kaan pol­ke­nut pai­kal­laan.

Tek­niik­ka on tuo­nut pal­jon hel­po­tus­ta­kin ih­mis­ten elä­mään ja työ­hön, mut­ta sa­mal­la se on luo­nut kii­reen ja tuo­nut ää­ri­te­hok­kuu­den pai­neet. So­pii ky­syä, oli­si­ko hi­taam­pi elä­mi­sen ja te­ke­mi­sen tah­ti ter­veel­lis­tä meil­le kai­kil­le - lap­sil­le, nuo­ril­le, ai­kui­sil­le ja ikäih­mi­sil­le? Se te­ki­si elä­mäs­tä on­nel­li­sem­paa ja yh­tei­söl­li­sem­pää.

Hy­vää jou­lua.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi