Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti

Täs­sä le­vy­ar­vi­o­ko­ko­nai­suu­des­sa kä­si­tel­lään seu­raa­vat al­bu­mit: As­ton Kal­ma­ri: Mun sy­dän hak­kaa mut, Unik­lu­bi: En­co­re sekä Jyr­ki 69 & Pek­ko Käp­pi: Wir­siä.

AS­TON KAL­MA­RI: MUN SY­DÄN HAK­KAA MUT

Lap­peen­ran­ta­lai­nen As­ton Kal­ma­ri -yh­tye on sel­ke­äs­ti vä­hem­män tun­net­tu esiin­ty­jä kuin Pete Park­ko­nen tai Ola­vi Uu­si­vir­ta, jot­ka sen ta­voin esiin­ty­vät lo­ka­kuun lop­pu­puo­lel­la Kau­ha­jo­el­la IKH Aree­nal­la.

As­ton Kal­ma­ri tar­joi­lee pop­roc­kia pää­o­sin ener­gi­sel­lä me­nol­la kol­man­nel­la täys­pit­käl­lään Mun sy­dän hak­kaa mut. Vä­lil­lä sil­lä pol­kais­taan käyn­tiin rock­me­noa. Kol­man­te­na ole­va Mun sy­dän hak­kaa mut -ni­mik­ko­vei­su on mo­ni­puo­li­nen. Se al­kaa vi­hel­te­lyl­lä ja oh-ou-lei­kit­te­lyl­lä, ja tem­po­kier­ros­ten mää­rä vaih­te­lee kap­pa­leen ku­lu­es­sa su­ju­vas­ti. Mu­ka­na on esi­mer­kik­si use­am­pi rau­hai­sa vä­li­o­sa sekä eten­kin ker­to­sä­kei­den kaut­ta vauh­ti­o­suuk­sia. Ko­ko­nai­suus on ra­ken­net­tu su­ju­vak­si.

Yleis­fii­lis le­vyl­lä on lä­hes kaut­taal­taan me­ne­vä ja po­si­tii­vi­nen mo­nis­sa kap­pa­leis­sa, joi­den sa­noi­tuk­sis­sa pää­o­sas­sa ovat kui­ten­kin sy­dän­su­rut. Sel­kein poik­keus on Se päät­tyy mei­hin. So­lis­ti-ki­ta­ris­ti Alek­si Aro­la tul­kit­see yleis­fii­lik­sel­tään ala­ku­loi­sim­man bii­sin tun­teik­kaas­ti. Se päät­tyy mei­hin -kap­pa­leen ta­ri­naa jää tar­kas­ti kuun­te­le­maan lu­kuis­ten­kin kuun­te­lu­ker­to­jen jäl­keen.

Vie­hät­tä­väs­ti vi­tuil­laan -bii­sin ta­ri­na on näp­säk­kä. Sii­nä ta­va­rat tar­kas­ti pai­koil­laan pi­tä­vä ja ai­ka­tau­lu­jen or­ja­na elä­vä ih­mi­nen on juu­ri op­pi­nut naut­ti­maan yk­si­no­los­ta, mut­ta sit­ten ku­vi­oi­hin tu­lee hen­ki­lö, jol­la asi­at ovat ren­nos­ti rem­pal­laan. En­sin vii­tat­tu op­pii Vie­hät­tä­väs­ti vi­tuil­laan -kap­pa­leen lo­pus­sa, et­tei kai­ken tar­vit­se ol­la niin jus­tiin­sa.

Le­vyl­lä on ver­sio Jen­ni Var­ti­ai­sen tun­ne­tuk­si te­ke­mäs­tä Ih­mis­ten edes­sä -hi­tis­tä. As­ton Kal­ma­rin tul­kin­ta on so­pi­van eri­lai­nen al­ku­pe­räi­seen ver­rat­tu­na, ku­ten se ei ole niin herk­kä. Ver­sio ei ole kui­ten­kaan ko­vin eri­tyi­nen. Sen al­ku­pe­räi­nen sa­no­ma hä­vi­ää suo­raan ja jopa ty­lyyn me­noon.

Mu­ka­na on muu­ta­ma ke­vy­em­pi­kin vei­su, ku­ten Pol­ku­pyö­rä-kap­pa­le on ren­to­het­ki­nen. Sii­nä on ril­lu­ma­rei-hen­ke­ä­kin. CD:ssä ei ole eril­lis­tä leh­dyk­kää ei­kä si­ten muun mu­as­sa sa­noi­tuk­sia, mut­ta te­ki­jä­tie­dot ovat ta­ka­kan­nes­sa. Ku­vien pe­rus­teel­la As­ton Kal­ma­riin kuu­luu nel­jä mies­tä. Ai­na­kin CD:n sekä kan­si- et­tä si­sä­kan­nen ku­vis­sa tuo­daan suu­res­ti esiin mies­muu­si­koi­den alas­to­mia ylä­var­ta­loi­ta, mut­ta ei esi­mer­kik­si sitä oleel­lis­ta tie­toa, et­tä kei­tä he ovat. In­ter­ne­tin kaut­ta löy­ty­vät toki tie­dot muu­si­kois­ta.

UNIK­LU­BI: EN­CO­RE

Unik­lu­bi nou­si ry­mi­näl­lä kuu­lui­suu­teen, kun vuon­na 2004 sil­tä il­mes­tyi Rak­kaut­ta ja piik­ki­lan­kaa -sing­le ja sa­man­ni­mi­nen täys­pit­kä. De­byyt­ti­al­bu­mi ja sitä seu­ran­nut Kehä ylit­ti­vät kum­pi­kin pla­ti­na­myyn­ti­ra­jan eli sil­loi­sil­la ra­joil­la ne myi­vät fyy­si­si­nä le­vyi­nä yli 30 000 kap­pa­let­ta. 2010-lu­vul­la Unik­lu­bil­la oli al­bu­mi­jul­kai­sui­den vä­lis­sä kah­dek­san vuo­den tau­ko esi­mer­kik­si mie­his­tö­muu­tos­ten vuok­si, mut­ta täl­lä vuo­si­kym­me­nel­lä sil­tä on jul­kais­tu täys­pit­kä 2020, 2023 ja 2026.

Unik­lu­bi on tai­ta­nut läpi uran­sa sekä rok­ki­vei­su­jen et­tä hi­taam­pien ja kos­ket­ta­vien te­os­ten luo­mi­sen. Nyt pu­hut­te­le­vin on pit­kään vaih­te­le­vas­ti hi­das- ja kes­ki­tem­poi­se­na ete­ne­vä Uni­vel­ka. Kap­pa­leen kes­ki­vai­heen jäl­keen ää­ni­maa­il­maa laa­jen­ne­taan, mut­ta kun sit­ten sii­hen oli­si voi­nut luo­da jo­tain eri­tyi­sen kos­ket­ta­vaa, kap­pa­le häi­vy­te­tään lop­puun. Bii­sis­tä jää kes­ke­ne­räi­nen fii­lis.

Le­vyl­tä puut­tuu sel­keä hit­ti. Yk­kös­rai­ta on eh­kä puo­li­no­pea Kä­ve­len pois. Ren­noin fii­lik­sin al­ka­va bii­si kas­vaa voi­ma­bii­sik­si ja so­pi­van simp­pe­lik­si jä­tet­ty ker­to­säe toi­mii. Jus­si Selo saa esit­tää vei­sus­sa sekä her­kem­piä et­tä voi­mal­li­sem­pia lau­luo­suuk­sia. Tuon kir­joit­ta­mi­sen jäl­keen huo­ma­sin, et­tä Kä­ve­len pois -bii­sin ovat yh­des­sä kir­joit­ta­neet Jus­si sekä Blind Chan­nel -jä­se­net Niko Moi­la­nen ja Alek­si Kau­nis­ve­si. Hei­dän yh­teis­työs­sään oli­si eh­kä jo­tain, mikä an­tai­si Unik­lu­bil­le jat­kos­sa bii­sin­te­ko­voi­maa mie­his­töä muut­ta­mat­ta?

Kap­pa­leis­ta suu­ren osan ovat teh­neet yh­des­sä tai erik­seen ki­ta­ris­ti-lau­la­ja Jan­ne ja Jus­si Selo. Kan­si­leh­tiin on pai­net­tu sa­noi­tuk­set, joka on ai­na bo­nu­sa­sia. Olen kuun­nel­lut Unik­lu­bia sen de­byy­tis­tä läh­tien ja En­co­res­ta mi­nul­le ei jää 15-20 kuun­te­lu­ker­ran jäl­keen fii­lis­tä, et­tä yh­tye tois­tai­si it­se­ään lii­kaa ai­na­kaan vää­räl­lä ta­val­la. En­co­re ei tar­joa muun mu­as­sa mi­tään eri­koi­sia ko­kei­lu­ja tai ir­ti­ot­to­ja. Poik­ke­a­vin ko­ko­nai­suu­te­na on Unoh­da mut -bii­si, jos­sa tär­keä roo­li on akus­ti­sel­la ki­ta­ral­la. Sii­hen to­del­la hy­vin so­pii hil­pe­ää fii­lis­tä tuo­va Tomi Ko­po­sen viu­lun­soit­to. Unoh­da mut yk­sin­ker­tai­ses­ti toi­mii. Pla­yg­round Mu­si­cin jul­kai­se­ma Unik­lu­bin En­co­re-uu­tu­kai­nen jät­tää pää­o­sin hy­vän ko­ko­nais­tun­nel­man.

JYR­KI 69 & PEK­KO KÄP­PI: WIR­SIÄ

The 69 Ey­e­sin so­lis­ti­na par­hai­ten tun­net­tu Jyr­ki 69 (Jyr­ki Lin­nan­ki­vi) ja eri­tyi­ses­ti kan­san­mu­sii­kin mo­ni­o­saa­ja­na kun­nos­tau­tu­nut Pek­ko Käp­pi te­ki­vät Wir­siä-al­bu­min, joka si­säl­tää kah­dek­san tun­net­tua virt­tä sekä nel­jä kak­si­kon sä­vel­tä­mää uut­ta virt­tä.

Al­ku-ural­laan ac­ti­on roc­kia tai­tu­roi­neen ja rei­lut 25 vii­meis­tä vuot­ta eri­tyi­ses­ti goot­ti­roc­kiin suun­tau­tu­neen The 69 Ey­e­sin Jyr­ki 69:n ta­voit­tee­na on val­mis­tua pa­pik­si lä­hi­vuo­si­na. Eri­kois­ko­koon­pa­nois­sa­kin vai­kut­ta­nut mies on suo­rit­ta­nut opin­toi­hin kuu­lu­van kuu­den vii­kon mit­tai­sen te­o­lo­gi­an mais­te­ri­o­pin­to­jen har­joit­te­lun Uts­jo­en seu­ra­kun­nas­sa al­ku­vuo­des­ta 2026 ja saar­nan­nut Hel­sin­gis­sä Ag­ri­co­lan kir­kos­sa.

Sen to­te­sin al­bu­min en­sim­mäis­ten sing­le­jen kuun­te­lui­den jäl­keen, et­tä ko­ko­nai­suus toi­mii pal­jon pa­rem­min kuin se, et­tä kap­pa­lei­ta olin kuun­nel­lut ai­em­min yk­si­tel­len sing­lei­nä. Sil­loin tun­nel­ma jäi häm­men­ty­neek­si. Ko­ko­nai­suus on teh­ty erit­täin har­taak­si ja se pu­hut­te­lee sitä vas­taa­not­ta­via ih­mi­siä. Kuka ta­han­sa voi kes­kit­tyä esi­mer­kik­si Pek­ko Kä­pin soi­tin­tai­tu­ruu­teen ja on­nis­tu­nei­siin tun­nel­mien luon­tei­hin. Al­bu­mi si­säl­tää muun mu­as­sa vir­ret Ys­tä­vä sä lap­sien ja Su­vi­vir­si.

Levy ja yh­teis­työ on sen ver­ran eri­koi­nen ja hie­no, et­tä sitä on hyvä taus­toit­taa. Aja­tus vir­si­le­vys­tä konk­re­ti­soi­tui, kun Jyr­ki 69 näki Pek­ko Kä­pin esiin­ty­mäs­sä Led Zep­pe­li­nis­tä tu­tun Ro­bert Plan­tin läm­mit­te­li­jä­nä Fin­lan­dia-ta­lol­la ja lu­mou­tui kuu­le­mas­taan ja nä­ke­mäs­tään. Jyr­ki 69 ot­ti yh­teyt­tä Käp­piin, joka in­nos­tui yh­teis­työs­tä.

Uu­det Raa­ma­tun teks­tei­hin pe­rus­tu­vat Wir­si-sä­vel­lyk­set on lai­tet­tu aloi­tuk­sen jäl­keen joka toi­sen vir­ren jäl­keen ja se on hyvä rat­kai­su. Niis­sä ur­ku­har­mo­nia soit­taa täl­lä Val­li­la Mu­sic Hou­sen jul­kai­sul­la Lei­ja Lau­ta­ma­ja. Nel­jäs­tä uu­des­ta Wir­siä-sä­vel­lyk­ses­tä avaus on Raa­ma­tun Kir­je efe­so­lai­sil­le -osan osuus, jon­ka Jyr­ki 69 tul­kit­see lau­sun­ta­mai­ses­ti: ”Ar­mos­ta Ju­ma­la on tei­dät pe­las­ta­nut an­ta­mal­la teil­le us­kon. Pe­las­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Ju­ma­lan lah­ja. Se ei pe­rus­tu ih­mi­sen te­koi­hin, jot­tei ku­kaan voi­si yl­peil­lä.”

Se alus­taa Soi kun­ni­ak­si luo­jan -virt­tä, joka al­kaa Pek­ko Kä­pin man­do­lii­ni­soo­lol­la. Eni­ten Käp­pi soit­taa jul­kai­sul­la jou­hik­koa eli pol­vien vä­lis­sä soi­tet­ta­vaa suo­ma­lais-kar­ja­lais­ta lyy­ra­soi­tin­ta, jota tai­tu­roi­daan jou­sel­la. Käp­pi on mo­nes­sa kap­pa­lees­sa myös enem­män tai vä­hem­män so­lis­ti­na. Esi­mer­kik­si Mat­ka­mie­hen mie­li pa­laa -vir­res­sä toi­mii hy­vin se, et­tä hä­nen lau­lun­sa ja jou­hik­kon­sa ovat en­sin pit­käl­ti pää­o­sas­sa ja Jyr­ki 69:n lau­lu taa­em­pa­na, mut­ta sit­ten lau­lu­vas­tuu vaih­te­lee.

Har­tau­teen tuo vaih­te­lua myös lap­si­kuo­ro, jok­si on mer­kit­ty kan­siin Mal­min Seu­ra­kun­nan Pop­pa­rit: lap­si­kuo­ro Vii­kin Kir­kol­ta. Kuo­ro tuo Su­vi­vir­ren ko­ko­nai­suu­teen raik­kaut­ta ja kap­pa­leen on­nis­tu­nei­suut­ta li­sää se, et­tä sii­nä lau­la­vat myös kum­pi­kin pää­ar­tis­ti eli Jyr­ki 69 ja Pek­ko Käp­pi.