Kun pahantekijä saa rikoksestaan sakko- tai vankeusrangaistuksen, hänet tuomitaan myös maksamaan korvauksia kanssaihmisille aiheuttamistaan kärsimyksistä tai omaisuusvahingoista.
Korvaussummat voivat olla muutamasta satasesta tuhansiin euroihin.
Valitettavan usein käy niin, että kipu-, kärsimys- tai vahingonkorvaukset jäävät rikoksen uhrilta saamatta tai niiden saaminen on perintätoimien kautta pitkässä liemessä, kun rikoksentekijä on vähävarainen tai varaton. Joitain korvauksia valtio voi uhrille maksaa, mutta ei kuitenkaan täysimääräisesti. Tilanne sotii tavallisen ihmisen oikeustajua vastaan ja on rikoksen uhrin näkökulmasta kohtuuton.
Miksi Suomessa ei voisi olla käytäntö, että rikoksen uhrille tuomitut korvaukset maksettaisiin kokonaisuudessaan tälle valtion pussista? Näin rikoksen uhri saisi oikeudenmukaisesti sen, mikä hänelle kuuluu ja voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin. Valtio taas huolehtisi korvausten takaisin perinnästä rikoksen tekijältä.
Tuomas Koivuniemi



