Meil­le jou­lu on tänä vuon­na eri­lai­nen kuin ai­em­min. Kuka oli­si vuo­si sit­ten us­ko­nut, et­tä seu­raa­van ker­ran Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­laa vie­te­tään maa­il­man­laa­jui­sen ko­ro­na­pan­de­mi­an var­jos­sa?

Ih­mis­kun­ta on ko­ke­nut kul­ku­tau­te­ja his­to­ri­as­saan en­nen­kin, mut­ta tek­no­lo­gi­an ja lää­ke­tie­teen voi­miin luot­ta­vil­le ny­kyih­mi­sil­le ko­ro­na­vi­rus osoit­ti, mi­ten haa­voit­tu­vai­sia me ja yh­teis­kun­tam­me ovat.

Kun Suo­mes­sa ju­lis­tet­tiin maa­lis­kuun puo­li­vä­lis­sä voi­maan poik­keus­la­ki, moni meis­tä koki suu­ria epä­var­muu­den ja -to­del­li­suu­den tun­tei­ta. On­ko ti­lan­ne oi­ke­as­ti tot­ta vai vain pa­haa pai­na­jai­sun­ta? It­sen­sä ni­pis­te­ly ei aut­ta­nut, jo­ten ti­lal­le tuli huo­li ja pel­ko­kin. Mi­ten mi­nun ja per­hee­ni käy? Mil­loin poik­keus­ti­la tai pan­de­mia-aal­lot päät­ty­vät? Oli pal­jon avoi­mia ky­sy­myk­siä, mut­tei pal­jo­a­kaan vas­tauk­sia.

Jo lap­se­na opin joka päi­vä lu­ke­maan il­ta­ru­kouk­sen joko it­se tai van­hem­pie­ni toi­mes­ta. Pe­rin­tö on jat­ku­nut omien las­ten kans­sa. Joka il­ta ta­los­sa tois­tu­vat use­aan ker­taan sa­nat: ”Ra­kas Jee­sus siu­naa mei­tä, an­na meil­le en­ke­lei­tä, sii­vil­lä­si mei­tä pei­tä, älä mei­tä kos­kaan hei­tä. Aa­men.”

Ru­kous saat­taa lap­set tur­val­li­seen ja luot­ta­vai­seen uneen. Il­ta­ru­kouk­sen vies­ti, et­tä voit tur­val­li­sin mie­lin käy­dä nuk­ku­maan, sil­lä Jee­sus pi­tää si­nus­ta huol­ta. Se on toi­von sa­no­ma meil­le ai­kui­sil­le­kin, jot­ka usein pai­nim­me maa­il­man mur­hei­den ja epä­var­man tu­le­vai­suu­den kans­sa. Luo­te­taan sii­hen, et­tä Tai­vaan Isä suo­je­lee ja joh­dat­taa omaa pol­ku­am­me tur­val­li­ses­ti eteen­päin.

Hy­vää Jou­lua!

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi