Tasavuosia juhliva Timo Marjomäki on monialayrittäjä
Elonkerjuu ja Anssi Kela IKH Areenalla - katso kuvat
Urheilukentälle uusi ruohonleikkuri
Kauhajoen kampuksen johtajaksi Sonja Metsä-Turja
Karhun judokat tatamilla Kurikassa
ABC:n tontilla kaksi nosturia torstaina päivällä
Palokunta sai lauantai-iltana palohälytyksen lapsiperheen kotiin
Anna Syrjänen on twerkin suomenmestari
Kadonnut kauhajokelaisnainen löydettiin
Katso tästä Kauhajoen uuden kaupunginvaltuuston jäsenet
Tervetuloa NATO-perheeseen, rakas synnyinmaani!
Nyt ollaan vielä enemmän samaa sakkia sekä kotimaassa että synnyinmaassa. Tämä on loistavaa, monestakin näkökulmasta.
Kanadaa ja Suomea yhdistää lisää nyt kaksi uuden karheaa asiaa, nimittäin CETA-vapaakauppasopimus ja NATO.
Huhtikuun neljäs oli minulle vilkas päivä. Median haastattelupyyntöjä tuli useampia, kun toimittajat halusivat kuulla, mitä mieltä kanadansuomalaiset ovat merkittävästä virstanpylväästä, kun Suomi saavutti vihdoinkin täyden jäsenyyden NATO-puolustusliitossa. Sen tuomat artikla viiden turvatakuut sekä velvoitteet puolustaa muita uusia liittolaisia herätti kysymyksiä.
Mielipiteet olivat tietenkin omiani, mutta luottavaisin mielin kerroin uskomuksestani, että vähintään enemmistö kanadansuomalaisista on samaa mieltä asiasta kuin suomalaiset omien rajojensa sisälläkin. CBC:n toimittajalle selitin, miten Suomi on aina tilaisuuden tullen vahvistanut siteitään länteen, ja miten täysi NATO-jäsenyys on merkittävä kruunaus sotilaallisesti jo voimassa olevien taloudellisten ja poliittisten siteiden lisäksi läntiseen maailmaan, jotka kaikki tulivat peräjälkeen itsenäistymisen jälkeisinä vuosikymmeninä.
Tapa, jolla yleinen mielipide ja poliittinen tahto muuttui Suomessa nopeassa tahdissa ja totaalisesti NATO:n suhteen herätti paljon ihmettelyä Kanadassa. Mielestäni on vielä merkittävämpää, että ääni muuttui kellossa vahvasti vasemmistolaisen hallituksen aikana, ja siitä huolimatta, että kyseisen hallituksen pääministeri itse veikkasi, ettei sotilasliittoon liittyminen ole todennäköistä oman hallituskautensa aikana.
Jo yksistään tuo alleviivasi, miten yksimielinen Suomen kansa oli asian suhteen, ja mielipiteet muuttuivat nopeasti ja jyrkästi läpi koko poliittisen kentän. Oli mielestäni onnenpotku, että jäsenyys toteutui vasemmistohallituksen aikana. Se lisäsi ja alleviivasi legitiimiä kansan tahtoa, jota kunnioitettiin ja noudatettiin siten, että kansanedustajat, jotka eduskuntaan oli valittu, eivät pakoilleet velvollisuuttaan viedä prosessi ja päätökset tyylikkäästi läpi.
Kansanäänestyksen sudenkuopalta vältyttiin, jolloin hybridivaikuttamisen eripuralta pysyttiin erossa. Tottakai eroavia mielipiteitä tuli esiin, mikä mielestäni on hienoa ja voitto demokratialle: täysin samaa mieltä äänestettävistä asioista ei koskaan olla kuin diktatuurin, yksinvaltaisuuden ja yhden puolueen dominoimissa maissa.
Kanadalla ja Suomella on samankaltaisuuksia jossain määrin väestönsä vähemmistöissä. Kanadassa on alkuperäiskansoja, joita maassa löytyy kattavasti sekä kantaväestön keskuudesta että yli 630 omasta yhteisöstä maan joka kolkasta. Säilyneitä alkuperäiskieliä on arvioiden mukaan noin 50.
Sanat intiaani ja eskimo, solvaavaksi koetut, ovat jääneet pois käytöstä. Tilalle on tullut korvaavat sanat First Nations ja Inuit, jotka kuvaavat kahta kolmesta suuresta ryhmittymästä. Lisäksi kolmas iso ryhmittymä on Metis eli alkuperäiskansojen ja eurooppalaisten jälkeläiset. Nämä ryhmät ovat yhteensä noin viisi prosenttia Kanadan väestöstä, mikä prosentuaalisesti vastaa kutakuinkin suomenruotsalaisten vähemmistöä Suomessa.
Suomen saamelainen väestö verrattuna Kanadan alkuperäisväestöön on tuntuvasti pienempi, noin 0,2 prosenttia. Ranskankielinen vähemmistö, noin 15 prosenttia, sen sijaan on Kanadassa tuntuvasti isompi kuin suomenruotsalaiset Suomessa.
Kielipolitiikassa on samankaltaisuuksia maiden kanssa ranskan ja ruotsin kielten suhteen. Kanadan ”Ahvenanmaa” on Quebecin provinssi, jossa tiukka linja esimerkiksi kielen suhteen on jokseenkin verrattavissa Ahvenanmaan vastaavaan. Quebecillä on ollut ja on edelleen selviä itsenäisyyspyrkimyksiä. Asiasta on järjestetty myös aikoinaan kansanäänestyksiä, minkä suhteen paras vertauskohta Euroopassa on Skotlanti. Ahvenanmaan tapainen autonomia on jossain määrin samankaltaista kuin miten Quebec provinssina hoitaa sisäisiä asioitaan osana Kanadaa.
Minussa mielenkiintoa herättää eduskuntavaalien ja juuri maaliin saadun NATO-jäsenyyden jälkeinen keskustelu Ahvenanmaan kysymyksestä. Tähän sisältyy Venäjän intressit alueella mukaan lukien Maarianhaminan keskustassa oleva konsulaatti, jonka tehtävä talvisodan päättymisen jälkeen on ollut valvoa maakunnan aseettomuutta.
Mielestäni tämä on muinaisjäännös, joka ei ole enää relevantti uudella NATO-aikakaudella. Mielestäni järkevin tapa hoitaa asia olisi parissa eri vaiheessa ilman, että siitä tehtäisiin sisäpoliittisesti isoa numeroa ja älämölyä. Ensimmäinen vaihe olisi lakkauttaa ja pakkolunastaa Venäjän konsulaatti ja kaikki Venäjän federaation omistamat tontit maakunnassa. Tästä varmasti tulisi vastatoimia Venäjältä, kuten jonkun Suomen konsulaatin sulkeminen Venäjällä, mutta lainatakseni edesmennyttä Matti Nykästä, sanoisin itse hymyillen, että ”so not”, antaa mennä vain! Sitten odotettaisiin, kunnes Ruotsi on myös NATO:ssa ja sen jälkeen sanottaisiin irti Ahvenanmaan demilitarisointi.
Ruotsin NATO-jäsenyydestä eteenpäin Turun saaristo, mukaan lukien Ahvenanmaa, olisivat käytännössä täysin NATO-meren keskellä. Venäjän maihinnousu NATO-meren saarille meritse tai ilmasta olisi vaikea toteuttaa näkymättömästi sekä ilman nopeasti ja usein harjoiteltuja yhteisiä vastatoimia. Viimeistään tähän mennessä uskoisin, että järkevästä sotilaallisesta presenssistä pystyttäisiin keskustelemaan ja sopimaan ahvenanmaalaisten kanssa uuden aikakauden kontekstissa, joka yhdentäisi, ei jakaisi yleistä keskustelua.
Nyt, kun tekeillä on uusi hallitus, niin mielestäni ei olisi järkevää ja suhteellista tehdä tarpeetonta riitaa mahdollisten hallituskumppanien välille Ahvenanmaan kysymyksestä. Mielestäni tämä on yksi asia, joka tulee hoitamaan käytännössä itse itsensä (toivottavasti) nopeastikin, joten maltti olisi valttia, jolla päästään samaan lopputulokseen ennen pitkää. Toki asian voi ryssiäkin tarpeettomalla hätäilyllä, joka vain sataa, arvatkaa vain kenen laariin?
Näin tuumii tällä kertaa
Pinnan Pasi
Kanadan Kulmilla
Tasavuosia juhliva Timo Marjomäki on monialayrittäjä
Elonkerjuu ja Anssi Kela IKH Areenalla - katso kuvat
Urheilukentälle uusi ruohonleikkuri
Kauhajoen kampuksen johtajaksi Sonja Metsä-Turja
Karhun judokat tatamilla Kurikassa
ABC:n tontilla kaksi nosturia torstaina päivällä
Palokunta sai lauantai-iltana palohälytyksen lapsiperheen kotiin
Anna Syrjänen on twerkin suomenmestari
Kadonnut kauhajokelaisnainen löydettiin
Katso tästä Kauhajoen uuden kaupunginvaltuuston jäsenet