Van­han ja uu­den vuo­den tait­tees­sa meil­lä on ta­pa­na teh­dä lu­pauk­sia, joi­ta sit­ten ai­om­me tu­le­vien kuu­kau­sien ai­ka­na to­teut­taa. Men­nyt vuo­si on ol­lut ko­ro­na­pan­de­mi­an vuok­si ih­mi­syy­den pe­rus­ky­sy­mys­ten ää­rel­le vie­nyt ja py­säyt­tä­vä ko­ke­mus.

Py­säh­dys lait­toi poh­ti­maan, mikä on omas­sa elä­mäs­sä tär­ke­ää ja mit­kä ovat omat ar­vo­ni? Mil­lai­sil­la ar­voil­la yh­tei­söt ja yh­teis­kun­ta pyö­ri­vät? Mil­lai­sia ovat asi­oi­den mit­ta­suh­teet - mit­kä ovat pie­niä ja mit­kä suu­ria? Olen ai­na­kin it­se huo­man­nut, et­tä tie­tyt it­ses­tään sel­vä­nä pi­tä­mä­ni asi­at ovat oman hy­vin­voin­nin ja on­nel­li­suu­den ydin­tä, jois­ta kan­nat­taa pi­tää kiin­ni. ”Meno muu” on sit­ten­kin toi­sar­vois­ta.

Mitä uu­del­le vuo­del­le voi­si lu­va­ta?

Ih­mis­kun­ta voi­si lu­va­ta toi­sil­leen, et­tä maat ja kan­sat et­si­vät yh­des­sä rat­kai­su­ja ko­ro­nan kal­tai­siin uh­kiin, mis­tä on on­nek­si tu­lok­si­a­kin näh­ty ko­ro­na­ro­kot­teen ke­hit­tä­mi­sen myö­tä. Sa­mal­la voi­tai­siin yh­des­sä rat­koa niin köy­hyy­den ja nä­län­hä­dän kuin so­ti­laal­lis­ten krii­sien ai­heut­ta­mia on­gel­mia.

Suo­mes­sa yh­teis­kun­nan ra­ken­ta­mi­ses­sa ja po­li­tii­kas­sa on val­lal­la ”joko tai” -hen­ki, joko olet mei­dän puo­lel­la tai sit­ten mei­tä vas­taan. Ei su­vai­ta toi­sia nä­ke­myk­siä, rii­del­lään ja suu­ren­nel­laan yk­si­tyis­koh­tia sekä ha­e­taan sel­kä­voit­to­ja. Suo­men, Ete­lä-Poh­jan­maan ja Kau­ha­jo­en kes­tä­vää me­nes­tys­tä ra­ken­ne­taan yh­teis­työl­lä. Kun ih­mi­set pu­hal­ta­vat yh­teen hii­leen, sel­lai­sen jouk­ku­een työ­hön ih­mi­set osal­lis­tu­vat mie­lel­lään ja me­nes­tys­tä­kin tu­lee.

Mitä voim­me lu­va­ta omal­ta koh­dal­tam­me? An­ne­taan ai­kaa per­heel­le, yh­tei­sil­le har­ras­tuk­sil­le ja unel­mien ra­ken­ta­mi­sel­le sekä suh­tau­du­taan kans­saih­mi­siin ys­tä­väl­li­ses­ti ja ym­mär­tä­väi­ses­ti.

Hy­vää uut­ta vuot­ta!

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi