Jari-Pek­ka Lai­tio-Ra­mo­ne, teks­ti ja kuva

Yli 20 vuot­ta Iri­na-ar­tis­ti­ni­mel­lä keik­ko­ja teh­nyt Iri­na Saa­ri (o.s. Lah­ti­nen) jul­kai­si tou­ko­kuus­sa Kun­nes au­rin­ko nie­lai­see maan -al­bu­min sekä viet­ti 50-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vään­sä.

– Muu­ta­man päi­vän synt­tä­ri­mat­kan tein äi­ti­ni Sir­pa Lah­ti­sen kans­sa Ete­lä-Rans­kaan. Ai­na­kin 18 vuot­ta oli edel­li­ses­tä kak­sis­taan teh­dys­täm­me mat­kas­ta eli se oli en­nen kuin lap­se­ni oli­vat syn­ty­neet, Iri­na muis­te­li.

Hä­nen lap­sen­sa ovat 14- ja 17-vuo­ti­ai­ta.

– Syn­ty­es­sä­ni äi­ti­ni oli 18-vuo­ti­as. Kau­ha­jo­el­le muut­ta­es­sam­me olin muu­ta­man vuo­den ikäi­nen. Oli loo­gis­ta muut­taa, kun äi­ti­ni per­he asui paik­ka­kun­nal­la sil­loin ja asuu edel­leen. Van­hem­pa­ni pi­ti­vät Kau­ha­jo­el­la kol­mi­sen vuot­ta mu­siik­ki­leik­ki­kou­lua ta­los­sa, jos­sa myös asuim­me en­nen kuin al­koi ta­lon ra­ken­ta­mi­nen Kal­kun­mä­keen.

Mu­siik­ki­leik­ki­kou­lun kans­sa sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa myö­hem­min si­jait­si­vat muun mu­as­sa Tepe-baa­ri ja vaa­te­kaup­pa.

Hyvä kun­to

Iri­na on pe­rin­tei­ses­ti osal­lis­tu­nut Kau­ha­jo­el­la Bot­nia Golf -ken­täl­lä jär­jes­tet­tyyn kut­su­kil­pai­luun, joka on yk­si­tyis­ti­lai­suus.

– Olin nuo­re­na Bot­nia Gol­fin golfk­lu­bil­la töis­sä, kun äi­ti­ni piti sitä. Kut­su­ki­saa al­koi­vat alun pe­rin jär­jes­tää eno­ni sekä kos­ke­tin­soit­ta­ja­ni Ant­ti Pit­kä­jär­vi ja ba­sis­ti­ni Jus­si Sax­lin. Toi­min ta­val­laan ki­san spon­so­ri­na. Har­ras­tan gol­fia it­se­kin. Poi­ka­ni in­nos­tui la­jis­ta kuu­si vuot­ta sit­ten.

Esi­mer­kik­si 75 mi­nuut­tia kes­tä­vät kei­kat vaa­ti­vat ko­vaa kun­toa. Iri­na loi hy­vän kun­to­poh­jan Kau­ha­jo­el­la.

– Olin mon­ta vuot­ta kil­pa­tans­si­ja. Pa­ri­ni oli Jani Haa­pa­nie­mi. Kä­vin jum­pis­sa ja sit­ten myös ryh­dyin it­se oh­jaa­maan sa­tu­jump­pia, et­tä sain li­sä­pis­tei­tä opet­ta­jan­kou­lu­tus­lai­tok­seen. Oh­ja­sin li­säk­si ae­ro­bi­cia ja pop­tans­sia. Muu­tin Kau­ha­jo­el­ta pois noin pa­ri­kymp­pi­se­nä, sa­noi las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jak­si val­mis­tu­nut nai­nen.

Levy vain di­gi­muo­dos­sa

Hei­no­las­sa pit­kään asu­nut Iri­na Saa­ri on tut­tu esi­mer­kik­si te­le­vi­sio-oh­jel­mis­ta Elä­mä­ni bii­si, Vain elä­mää ja Täh­det täh­det.

– Nyt mi­nul­la ei ole mi­tään te­le­vi­si­o­jut­tu­ja. Elä­mä­ni bii­siä tein vii­si kaut­ta. Jät­täy­dyin sii­tä pois. To­si­te­le­vi­si­o­jut­tui­hin mi­nua ky­sel­lään, mut­ta ai­na­kaan vie­lä en ole nii­hin läh­te­nyt. Mu­siik­ki­oh­jel­mat kiin­nos­ta­vat mi­nua enem­män, Iri­na ko­ros­ti.

Iri­na jul­kai­si en­sim­mäi­sen soo­lo­sing­len­sä jo vuon­na 1998, mut­ta var­si­nai­ses­ti ura läh­ti lii­toon Juu­li­an to­tuu­det -kap­pa­leen myö­tä 2002. Iri­nan kol­mea en­sim­mäis­tä 2004-07 jul­kais­tua le­vyä on myy­ty jo­kais­ta 33 000 - 46 000 kap­pa­let­ta eli ku­kin on ylit­tä­nyt sil­loi­sen yli 30 000 kap­pa­leen pla­ti­na­ra­jan. Niil­tä löy­ty­vät muun mu­as­sa bii­sit Vas­tauk­set, Kym­me­nen ki­ro­sa­naa ja Pok­ka.

Kun­nes au­rin­ko nie­lai­see maan -uu­tu­kai­nen on jul­kais­tu vain di­gi­taa­li­ses­ti.

– CD-le­vy­jä ei enää myy­dä riit­tä­väs­ti. Vi­nyy­li­pai­nos­ta mie­tin levy-yh­ti­ön kans­sa, mut­ta nyt men­tiin näin.

Yh­dek­säs al­bu­mi

Iri­nan suo­sio on säi­ly­nyt vah­va­na, ku­ten tä­nä­kin ke­sä­nä hän esiin­tyy lu­kuis­ten fes­ti­vaa­lien pää­la­val­la ja kap­pa­leet soi­vat ra­di­os­sa. Iri­nan edel­li­sen Ha­luun ol­la yk­sin -stu­di­oal­bu­min (2021) ni­mi­vei­su on yk­si nai­sen uran suu­rim­mis­ta hi­teis­tä. Sen hän teki yh­des­sä Saa­ra Tör­män ja Chris­ti­an-ar­tis­ti­ni­meä käyt­tä­vän hen­ki­lön kans­sa. Uu­si levy on Iri­nan yh­dek­säs täys­pit­kä. Sil­le Tör­mä on teh­nyt joi­ta­kin sa­noi­tuk­sia ja Chris­ti­an sä­vel­lyk­siä. Iri­na osal­lis­tui nel­jän edel­li­sen le­vyn kap­pa­leen sa­noi­tuk­seen, mut­ta ei yh­den­kään uu­tu­kai­sen.

– Ei vain is­ke­nyt nyt fii­lis­tä kir­joit­taa vaan tuli enem­män oh­jat­tua jut­tu­ja eteen­päin. Tör­män kans­sa is­tuin pal­jon kim­pas­sa. Jut­te­lim­me ai­he­a­lu­ei­ta läpi ja hän kir­joit­ti kes­kus­te­lu­jem­me pe­rus­teel­la teks­te­jä, Iri­na sa­noi.

Kos­ket­ta­viin tun­nel­moin­tei­hin lu­keu­tu­va Pär­jäät il­man mua on alus­ta läh­tien rau­hal­li­nen. Se al­kaa sa­noin: ”Ih­mi­set läh­tee, mut rak­kaus kui­ten­kin jää. En­sin on vai­keet, mut tie­dän, et tuut pär­jää­mään. Sua hyl­kää en, vaik jät­täi­sin taak­se tän maan.”

– Pär­jäät il­man mua -teks­tin oli­sin voi­nut kir­joit­taa it­se­kin, mut­ta ai­ka­tau­lu tuli tiu­kak­si. Olin pu­hu­nut ai­he­pii­ris­tä Tör­män kans­sa. Tuol­lai­sia herk­kiä bii­se­jä on vä­lil­lä vai­kea lau­laa.

Kas­ki­sis­sa pe­rus­te­tun Sara-yh­ty­een lau­la­ja-ki­ta­ris­ti Joa Kor­ho­nen on teh­nyt joi­ta­kin bii­se­jä Iri­nal­le. Edel­li­sel­lä sel­lai­nen oli Nos­ta mut il­maan ja uu­del­la Pu­nai­ses­ta ta­los­ta.

Kul­ku­rin il­ta­täh­ti

Kul­ku­rin il­ta­täh­ti -kap­pa­le al­kaa sa­noil­la: ”An­na an­teek­si kaik­ki, kaik­ki mitä sa­noin ja tein. An­na an­teek­si kaik­ki, kaik­ki se valo jon­ka si­nul­ta vein.” Bii­sis­sä on Iri­nan pu­he­o­suus, jon­ka hän sa­noo ole­van bii­sin sä­vel­tä­neen ki­ta­ris­ti Jan­ne Ka­su­ri­sen ide­an.

– Tyk­kään kap­pa­lees­ta val­ta­vas­ti. Olen ol­lut it­se sa­man ih­mi­sen kans­sa vuo­des­ta 1998 läh­tien ja täl­lä le­vyl­lä on muu­ten­kin mie­les­tä­ni bii­se­jä, joi­ta on iha­na lau­laa. Ne ei­vät ole ne­ga­tii­vi­suu­den puo­lel­la, vaan lau­le­taan myös sii­tä, et­tä pit­kät­kin pa­ri­suh­teet ovat OK. On hie­noa kas­vaa, ke­hit­tyä ja kat­soa yh­des­sä mitä yh­tei­sis­tä muk­suis­ta tu­lee, kah­den lap­sen äi­ti poh­ti.

– On tun­net­ta, et­tä vä­lil­lä­hän pit­kis­sä pa­ri­suh­teis­sa ih­mi­set kas­va­vat eri suun­tiin, mut­ta sit­ten voi­daan kas­vaa sa­maan suun­taan. Sii­nä ki­tey­tyy hie­nos­ti koh­ta: ”Mut mitä jos me muu­tut­tais sa­maan tah­tiin.”, Iri­na jat­koi.