So­men suur­ku­lut­ta­ja­na olen tör­män­nyt il­mi­öön kie­li­o­pin ja käy­tös­ta­po­jen puut­tu­mi­nen. Sa­na­hir­vi­öt lau­van­tai, pyö­räi­liä, opis­ke­lia ja enään seik­kai­le­vat usein päi­vi­tyk­sis­sä. Päi­vä­mää­rien oi­kein­kir­joi­tus on näyt­tä­nyt jää­vän his­to­ri­aan. Suo­raan sa­no­en puis­tat­taa tör­mä­tä lau­see­seen, jos­sa kuka-sana on kor­vat­tu ketä-sa­nal­la. Ketä oi­ke­as­ti pu­huu niin? (Ei­kö ol­lut­kin ka­ma­laa?)

Some on an­ta­nut sen käyt­tä­jil­le oi­keu­den ol­la käyt­tä­mät­tä omia ai­vo­ja. Fa­ce­boo­kis­sa bon­gaa ky­sy­myk­siä: Mo­nel­ta­ko kaup­pa me­nee tä­nään kiin­ni? Mikä on se bii­si, jos­sa lau­le­taan: kei­nu­taan, eteen ja taa-aa? Mil­lai­nen sää Hel­sin­gis­sä on nyt? Mikä on Ra­di­o­Roc­kin taa­juus Tam­pe­reel­la? Mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä osa­taan pyö­riä so­mes­sa, mut­tei käyt­tää Goog­lea?

Tun­tuu, et­tei­vät kaik­ki enää muis­ta, et­tä on eri asia kir­joit­taa cha­tis­sa ka­ve­rei­den kans­sa, kuin jul­ki­seen ja­koon kaik­kien näh­tä­vil­le. Ka­ve­rei­den kans­sa vies­ti­tel­les­sä kie­len­käyt­tö on toi­si­naan roi­sia, ala­tyy­lis­tä ei­kä kie­li­op­pi ole niin jus­tiin­sa. Mut­ta en kos­kaan kir­joit­tai­si mi­tään sel­lais­ta omal­la naa­mal­la­ni net­tiin mui­den lu­et­ta­vak­si. En en­sin­nä­kään sik­si, et­tä jut­tu­jen taso ei ole kau­he­an kor­ke­al­la. Toi­sek­seen, mie­les­tä­ni ih­mis­tä on vai­kea ot­taa va­ka­vas­ti, jos kir­joi­tu­sa­suun ei ole sel­ke­äs­ti edes yri­tet­ty pa­nos­taa. Oi­ko­lu­ku­kin tun­tuu ole­van ny­ky­ään unoh­det­tu tai­to.

Kie­li­o­pin li­säk­si myös pe­rus­käy­tös­ta­vat unoh­tu­vat kes­kus­te­lu­foo­ru­meil­la va­li­tet­ta­van usein. Ai­kui­set ih­mi­set kri­ti­soi­vat kärk­kääs­ti jopa ki­ro­sa­no­jen saat­te­le­ma­na toi­sen ih­mi­sen ta­po­ja, ul­ko­nä­köä tai mo­kia. Ote­taan ai­to esi­merk­ki:

– Sinä v...n k...pää, joka kii­la­sit etee­ni kau­pan pi­has­sa. Opet­te­le s.....a aja­maan! EN­SI KER­RAL­LA EN VÄIS­TÄ!!!

Sa­noo­ko joku oi­ke­as­ti näin ru­mas­ti kau­pan pi­has­sa kas­vo­tus­ten tun­te­mat­to­mal­le ih­mi­sel­le? Ym­mär­rän, et­tä tu­lis­tu­nut ja ajat­te­le­ma­ton tei­ni saat­taa käyt­tää huo­noa kiel­tä suut­tu­es­saan. Ker­ran näin jul­kai­sun, jos­sa pyy­det­tiin asu­vink­ke­jä Adi­dak­sen nap­pi­verk­ka­rei­den kans­sa. Kom­ment­ti­o­sio oli täyn­nä kom­ment­te­ja:

– Hyi v...u, on­ko ne hir­vi­tyk­set muo­dis­sa?

– Kuka ha­lu­aa pu­kea pääl­leen nuo ysä­ri­ok­sen­nuk­set?

– Mitä v....a nyt oi­kees­ti, ei kai ku­kaan käy­tä näi­tä enää?

Mi­nus­ta­kaan nap­pi­verk­ka­rit ei­vät ole imar­te­le­va hou­su­va­lin­ta. Mut­ta lau­on­ko mie­li­pi­tee­ni asun kan­ta­jal­le näin ala­tyy­li­sel­lä kie­len­käy­töl­lä? En to­del­la­kaan, kos­ka mi­nul­le on ope­tet­tu käy­tös­ta­vat. Kyl­lä mi­nä­kin ra­tin ta­ka­na voin sa­laa ki­ro­ta edel­lä aja­val­le, et­tä pai­nai­si kaa­sua. Mut­ta kir­joi­tan­ko sii­tä so­meen omal­la naa­mal­la­ni, et­tä voi v...u kun v.....a nämä au­toi­li­at! En tie­ten­kään. Ei­kä ke­nen­kään fik­sun ai­kui­sen pi­täi­si.

Eve­lii­na Mäki