Jee­suk­sen ai­ka­lai­set pa­hek­sui­vat: ”Tuo mies hy­väk­syy syn­ti­set seu­raan­sa ja syö hei­dän kans­saan”. Sil­loin Jee­sus esit­ti heil­le ver­tauk­set ka­don­nees­ta lam­paas­ta ja ka­don­nees­ta ho­pe­a­ra­has­ta (Lk 15:1-10): Pai­men jät­tää 99 lam­mas­ta ja läh­tee et­si­mään yh­tä ka­don­nut­ta ja nai­nen et­sii tar­koin löy­tääk­seen yh­den ko­li­kon, vaik­ka 9 on vie­lä tal­lel­la!

Ver­tauk­set ker­to­vat kuin­ka suu­ri huo­li Ju­ma­lal­la on jo­kai­ses­ta ih­mi­ses­tä. Ju­ma­la et­sii, läh­tee ka­don­neen pe­rään, kol­kut­taa ovel­le, odot­taa tuh­laa­ja­poi­kaa… Hyvä Pai­men an­taa jopa hen­ken­sä lam­mas­ten edes­tä!

Kun ka­don­nut löy­tyy, ilo on mo­nin­ker­tai­nen. Löy­tä­jä iloit­see ja kan­taa lam­paan ko­tiin. Ys­tä­vät ja naa­pu­rit kut­su­taan ilon­pi­toon. Ra­han­kin löy­ty­mis­tä juh­li­taan yh­des­sä! Näin on myös tai­vaas­sa, opet­taa Jee­sus. Siel­lä Ju­ma­lan en­ke­lit­kin iloit­se­vat yh­des­tä syn­ti­ses­tä, joka kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen.

Ju­ma­la et­sii ih­mis­tä pa­laut­taak­seen hä­net sii­hen elä­mään, jo­hon hä­net on tar­koi­tet­tu: elä­mään Ju­ma­lan yh­tey­des­sä Hä­nen tah­to­aan ky­sel­len. Tämä on mah­dol­lis­ta, kos­ka Jee­suk­sen so­vi­tus­kuo­le­ma ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus kos­kee jo­kais­ta ih­mis­tä. Meil­le on tar­jol­la ilo, rau­ha, va­paus ja tur­va tä­män le­vot­to­man maa­il­man kes­kel­lä. Tar­tu­taan sii­hen, sil­lä sen va­ras­sa us­kal­taa elää ja kuol­la!

K. Kaup­pi­nen