Ot­si­kon al­la ole­va ti­lan­ne tuo esil­le pe­rin­nön jaon (Luuk.12.). Mies pyy­si Jee­sus­ta opas­ta­jak­si pe­rin­tö­a­si­oi­hin vel­jen­sä kans­sa, mut­ta Jee­sus sa­noi: ”Kuka on aset­ta­nut mi­nut tuo­ma­rik­si?”

Juu­ta­lai­sen oi­keus­käy­tän­nön mu­kaan van­hin poi­ka sai kak­sin­ker­tai­sen pe­rin­nön, jot­ta pys­tyi­si elät­tä­mään äi­din ja nai­mat­to­mat si­sa­ren­sa. Jee­sus sa­noi kui­ten­kin: "Ka­vah­ta­kaa kaik­kea ah­neut­ta." Tu­tun ver­tauk­sen avul­la hän opet­ti sekä heil­le et­tä meil­le elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta. Mies me­nes­tyi sii­nä mää­rin maa­ta­lou­des­sa, et­tä oli ra­ken­net­ta­va suu­rem­mat ai­tat, jot­ta enen­ty­nyt vil­ja­mää­rä mah­tui­si nii­hin. En­nen ra­ken­ta­mis­taan hän ky­syi it­sel­tään: "mitä minä te­ki­sin?" Ei tul­lut mie­leen, et­tä voi­si an­taa lii­as­taan naa­pu­ris­sa ole­val­le vil­je­li­jäl­le, vaik­ka­pa seu­raa­vaa kyl­vö­ai­kaa var­ten sie­men­vil­jaa tai jo­ka­päi­väis­tä lei­pää var­ten. Hän sa­noi­kin sie­lul­leen: "nyt on kaik­kea mo­nek­si vuo­dek­si, syö, juo ja iloit­se." Ju­ma­la ei saa­nut vä­hää­kään kii­tos­ta ja si­jaa hä­nen elä­mäs­sään.

Em­me tie­dä päi­viem­me mää­rää, se on Ju­ma­lan kä­des­sä. Sik­si Ju­ma­la puut­tui rik­kaan mie­hen elä­mään ja sa­noi: ”Tänä yö­nä sie­lu­si vaa­di­taan pois, ke­nel­le rik­kau­te­si jou­tuu?” Ver­tauk­sen mies eli vain it­sel­leen, tus­kin hän huo­mi­oi kär­si­vää tai näl­käis­tä lä­him­mäis­tä. Hen­gel­li­nen nä­kö­kul­ma oli va­ka­va sik­si, et­tä se ku­va­si hen­gel­li­ses­ti kuol­lut­ta. Sik­si Her­ra te­kee kaik­ken­sa kut­su­ak­seen ih­mis­tä yh­tey­teen­sä ja pe­las­taak­seen hä­net.

Rik­kaan mie­hen elä­mää ku­vaa hen­gel­li­sen lau­lun sa­nat: ”Ei tun­ne rau­haa­si maa­il­ma, ei huo­maa tiel­lä­si kuk­kia, se aal­lon leik­kei­hin kiin­ty­en ei tie­dä hel­mis­tä sy­vyy­den.” Sama lau­lu jat­kuu: ”Se läh­de on au­ki kai­kil­le, vaan mo­net kul­ke­vat ohit­se. Ei mais­ta kors­kea maa­il­ma sen voi­maa, rau­haa ja rie­mua.” Ko­ko­nai­sia kan­so­ja Jee­sus kut­suu näi­nä­kin ai­koi­na kään­ty­myk­seen vii­mei­sen sä­keis­tön sa­noin: ”Siis rien­nä, ys­tä­vä rie­mui­ten, kun tur­va­si on veri Jee­suk­sen. Saat ker­ran por­teis­ta Sii­o­nin hää­rie­muun as­tua si­nä­kin.”

Tuu­la Sa­lo­nen