Joh 12:1-8: Jee­sus oli he­rät­tä­nyt La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta. Täs­tä yli­pa­pit ja fa­ri­seuk­set her­mos­tui­vat ja miet­ti­vät, mitä nyt pi­täi­si teh­dä – koh­ta­han kaik­ki us­ko­vat Hä­neen!

En­teel­li­ses­ti yli­pap­pi lau­sui: ”Jos yk­si mies kuo­lee kan­san puo­les­ta, se on teil­le pa­rem­pi kuin et­tä koko kan­sa jou­tuu tu­hoon.” Sii­tä päi­väs­tä läh­tien hei­dän ta­voit­tee­naan oli sur­ma­ta Jee­sus.

Nyt Jee­sus on ate­ri­al­la ys­tä­vien­sä Mar­tan, Ma­ri­an ja La­sa­ruk­sen ko­dis­sa. Ma­ria ot­taa täy­den pul­lon ai­toa, hy­vin kal­lis­ta Nar­du­söl­jyä, voi­te­lee Jee­suk­sen ja­lat ja kui­vaa ne hiuk­sil­laan. Juu­das Is­ka­ri­ot, yk­si Jee­suk­sen ope­tus­lap­sis­ta, när­käs­tyy ja sa­noo, et­tä oli­si ol­lut pa­rem­pi myy­dä pul­lo ja an­taa ra­hat köy­hil­le! Raa­mat­tu ker­too, et­tä Juu­das vä­hät vä­lit­ti köy­his­tä, hän oli­si vain ot­ta­nut ra­hat it­sel­leen! Mut­ta Jee­sus ot­taa nöy­rä­nä vas­taan Ma­ri­an rak­kau­den teon –on­han se hä­nen hau­taa­mis­taan var­ten.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä Jee­sus rat­sas­taa aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin ja kan­san­jouk­ko ot­taa hä­net rie­mui­ten vas­taan huu­ta­en:” Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä, Is­ra­e­lin ku­nin­gas!”

Mo­nen­lai­sia koh­taa­mi­sia: us­koa, epä­us­koa, vilp­piä, rak­kaut­ta… Mis­tä jou­kos­ta löy­dät it­se­si? Hän, Kun­ni­an Ku­nin­gas, alen­si it­sen­sä ja suos­tui ris­tin vai­vaan. Hän kuo­li, et­tä me sai­sim­me ian­kaik­ki­sen elä­män. Jää­dään kaik­ki Hä­nen rak­kau­ten­sa tur­viin!

K.Kaup­pi­nen