Olem­me viet­tä­neet juu­ri pää­si­äis­tä. Kir­kois­sam­me on ker­rot­tu Jee­suk­sen kär­si­mys­ties­tä, ris­tiin nau­lit­se­mi­ses­ta sekä hau­taa­mi­ses­ta.

Pää­si­äi­saa­mun uu­ti­nen, et­tä Jee­sus on nous­sut hau­das­ta, ei ol­lut vie­lä ta­voit­ta­nut ope­tus­lap­sia ja niin­pä he läh­ti­vät pet­ty­nei­nä en­ti­seen am­mat­tiin­sa ka­las­ta­maan. He oli­vat seu­ran­neet Jee­sus­ta kol­mi­sen vuot­ta ja nyt Hä­nel­le oli käy­nyt toi­sin kuin he ku­vit­te­li­vat. Koko yön he ka­las­ti­vat, mut­ta verk­koi­hin ei tul­lut mi­tään. Ran­taa lä­hes­ty­es­sään he nä­ki­vät ran­nal­la mie­hen, joka ke­hot­ti hei­tä heit­tä­mään ver­kot toi­sel­le puo­lel­le ve­net­tä. Niin he te­ki­vät ja ver­kot täyt­tyi­vät ka­lois­ta. Sil­loin he ym­mär­si­vät, et­tä Hän on Jee­sus. Ka­lo­ja pais­tet­tiin nuo­ti­ol­la ja he kaik­ki söi­vät...myös Jee­sus.

Jee­sus il­mes­tyi ope­tus­lap­sil­leen 40 päi­vän ai­ka­na ylös­nou­se­mi­sen­sa jäl­keen. Hän oli opet­ta­nut hei­tä kol­men vuo­den ajan ja ker­to­nut Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ja kai­kes­ta sii­tä, mitä Hä­nel­le tu­lee ta­pah­tu­maan van­han tes­ta­men­tin en­nus­tus­ten mu­kaan, mut­ta ope­tus­lap­set ei­vät ol­leet ym­mär­tä­neet. Vas­ta kun Jee­sus ava­si hei­dän mie­len­sä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­set. Hän sa­noi heil­le: ”Näin on kir­joi­tet­tu. Kris­tuk­sen tuli kär­siä kuo­le­ma ja kol­man­te­na päi­vä­nä nous­ta kuol­leis­ta ja kai­kil­le kan­soil­le, Je­ru­sa­le­mis­ta al­ka­en, on Hä­nen ni­mes­sään saar­nat­ta­va pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Te olet­te tä­män to­dis­ta­jat. Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut, Py­hän Hen­gen voi­man kor­keu­des­ta”. Niin he iloi­ten läh­ti­vät vie­mään evan­ke­liu­min ilo­sa­no­maa.

Jee­sus on nous­sut kuol­leis­ta ja elää tä­nä­kin päi­vä­nä. Tätä sa­no­maa mei­dät on lä­he­tet­ty le­vit­tä­mään tä­nä­kin päi­vä­nä.

Jee­sus on avan­nut mi­nun­kin ym­mär­ryk­se­ni kä­sit­tä­mään kir­joi­tuk­sia mo­nia vuo­sia sit­ten. Hän an­toi mi­nul­le ha­lun lu­kea Raa­mat­tua ja in­nok­kaas­ti läh­din ker­to­maan, mitä olin saa­nut. Uu­si lau­lu täyt­ti sy­dä­me­ni, joka oli ja on täyn­nä iloa, jota ei tämä maa­il­ma voi an­taa. Tot­ta ovat myös Jee­suk­sen sa­nat, et­tä: ”Ku­kaan ei voi tul­la, el­lei Isä hän­tä vedä”. Tar­tu tä­hän et­sik­ko­ai­kaa­si, jos tun­net Ju­ma­lan si­nua ve­tä­vän puo­leen­sa. Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja ja lah­ja hyö­dyt­tää ih­mis­tä vas­ta, kun hän ot­taa sen vas­taan.

”Us­koa ei syn­ny omin voi­min. Il­mai­sek­si ano­va sen saa.

Sitä an­sai­ta ei töin ja toi­min. Ju­ma­la sen meil­le lah­joit­taa.

Sy­dän kun au­ki on, sin­ne Jee­sus te­kee asun­non.”

Lea Leh­to­la