Kou­lu­tet­tu työ­voi­ma on kai­ken pe­rus­ta – niin Ka­na­das­sa kuin Suo­mes­sa. Vii­me vuo­si­na nämä pe­rus­tuk­set ovat kui­ten­kin järk­ky­neet mo­nes­ta eri syys­tä.

Co­vid-vuo­si­na 2020–2021 syn­tyi il­miö, jota moni ei osan­nut en­na­koi­da:

osa vä­es­tös­tä vie­roit­tui työn­te­os­ta. Se oli ja on yhä häm­men­tä­vää ai­na­kin meil­lä tääl­lä Ka­na­das­sa.

Sa­maan ai­kaan kun osaa­vas­ta työ­voi­mas­ta on pu­laa lä­hes alal­la kuin alal­la, pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien mää­rä on kas­va­nut. Voi­si ve­tää yk­sin­ker­tai­sen joh­to­pää­tök­sen: työn­te­ko ei enää mai­ta, ku­ten en­nen. Mie­li­pi­tei­tä riit­tää sii­tä, mis­tä on kyse. Nä­ke­myk­se­ni on, et­tä pa­rin vuo­den opet­te­lu pie­nem­pään työ­pa­nok­seen jät­ti jäl­jen, jos­ta ei niin vain pa­lau­du­ta.

Pelk­kä mot­kot­ta­mi­nen ei tie­ten­kään rat­kai­se mi­tään. Jos Co­vid-ai­ka­na val­lin­neet kan­nus­ti­met ve­ti­vät kä­si­jar­run pääl­le joi­den­kin sek­to­rei­den työn­te­ol­ta ja te­hok­kuu­del­ta, tar­vi­taan nyt uu­den­lai­sia kan­nus­ti­mia työn te­ke­mi­seen ja osaa­mi­sen ke­hit­tä­mi­seen.

Ka­na­das­sa tämä on joh­ta­nut yl­lät­tä­vään ti­lan­tee­seen: pal­ve­lu­sek­to­ril­ta ovat häm­mäs­tyt­tä­vän laa­jas­ti ka­don­neet kan­ta­ka­na­da­lai­set työn­te­ki­jät. Ti­lal­le on tul­lut ul­ko­mail­ta rek­ry­toi­tua työ­voi­maa, jota käyt­tä­vät lä­hes kaik­ki alan työ­nan­ta­jat. Moni ka­na­da­lai­nen ei yk­sin­ker­tai­ses­ti ha­lua teh­dä mi­ni­mi­palk­kai­sia pal­ve­lu­a­lan töi­tä. Co­vi­din vai­ke­at vuo­det se­men­töi­vät tä­män muu­tok­sen.

Ko­li­kon toi­nen puo­li on, et­tä maa­han­muut­to on tuo­nut Ka­na­daan myös uut­ta vir­taa. Vä­ki­lu­ku on kas­va­nut no­pe­as­ti – ja sa­mal­la asun­to­pu­la on pa­hen­tu­nut. Kaik­ki liit­tyy kaik­keen, on hy­vää, pa­haa ja kaik­kea sil­tä vä­lil­tä.

On­ko kyse sii­tä, et­tä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­nas­sa on joil­le­kin lii­an help­poa va­li­ta muu kuin työ? On­ko ylei­nen it­se­kun­ni­oi­tus, ter­ve kun­ni­an­hi­mo ja yrit­tä­jyys ot­ta­nut osu­maa? Vai on­ko kyse sii­tä, et­tä joi­ta­kin hom­mat ei­vät vain enää kiin­nos­ta vai on­ko kyse jos­ta­kin muus­ta? Ai­na­kin osal­la vä­es­tös­tä näin näyt­tää käy­neen. Toi­nen ää­ri­pää on se et­tä pai­ne­taan her­ke­ä­mät­tä, yli­kier­rok­sil­la, ja pol­te­taan it­sem­me lop­puun. Mie­les­tä­ni ta­sa­pai­no on järk­ky­nyt ja sen kor­jaa­mi­sel­le oli­si tar­vet­ta. Help­po näin on sa­noa, ihan eri asia on tä­hän kek­siä kor­jaa­vat kei­not, ote­taan haas­te vas­taan.

Pal­ve­lu­sek­to­ril­la, jos­sa meil­lä jär­jes­tel­mä tu­kee hal­vem­man työ­voi­man tuon­tia ul­ko­mail­ta, asi­aa on koi­tet­tu pai­ka­ta ih­mi­sil­lä, joi­den sie­to­ky­ky niu­kem­paan elin­ta­soon on usein suu­rem­pi.

Sa­maan ai­kaan esiin­tyy ti­lan­tei­ta, jois­sa juu­ri näi­tä uu­sia ka­na­da­lai­sia pai­nos­te­taan so­pi­muk­siin ja työ­o­lo­suh­tei­siin, jois­sa heil­lä ei ole va­raa va­lit­taa tai va­li­ta. Hy­väk­si­käyt­tö­ä­kin ta­pah­tuu. Tä­mä­kään ei ole kes­tä­vää. Epä­koh­tia ja ti­lan­tei­ta riit­tää, joi­den pur­ka­mi­nen ja kor­jaa­mi­nen ei ole yk­sin­ker­tais­ta. Maam­me ke­hi­tys ha­kee näil­tä osin edel­leen omaa uo­maan­sa ja sa­mal­la muok­kaa Ka­na­daa ta­val­la tai toi­sel­la, jos­kus pa­rem­paan ja jos­kus huo­nom­paan suun­taan.

Osaa­mis­ta tar­vi­taan ai­na, alas­ta riip­pu­mat­ta. Olen it­se ai­na aja­tel­lut, et­tä eten­kin nuo­ria pi­täi­si kan­nus­taa aloil­le, jot­ka ai­dos­ti kiin­nos­ta­vat ja in­nos­ta­vat. Lap­se­na mi­nul­la oli suu­ri in­to len­to­ko­nei­siin ja il­mai­luun, vaik­ka oma ura­ni ei sil­le tiel­le lo­pul­ta kul­ke­nut. Kiin­nos­tus ei sil­ti ole ka­don­nut.

Eh­kä juu­ri sik­si oli hie­noa seu­ra­ta, kun van­hin poi­ka­ni va­lit­si toi­sin. Hän suo­rit­ti am­mat­ti­kou­lu­tuk­sen len­to­ko­ne­me­kaa­ni­kok­si ja kier­si ki­säl­li­nä usei­ta syr­jäi­siä ja ek­soot­ti­sia Ka­na­dan kolk­kia kar­tut­ta­en lo­ki­kir­jaan do­ku­men­toi­tua ko­ke­mus­ta len­to­ko­nei­den huol­los­ta. Vaa­di­tun työ­ko­ke­muk­sen ja tent­tien jäl­keen hän saa­vut­ti AME-pä­te­vyy­den – Avi­a­ti­on Main­te­nan­ce En­gi­neer.

Se ei kui­ten­kaan ol­lut pää­te­pis­te. Pai­kal­li­nen työ­nan­ta­ja Thun­der Ba­ys­sä vaih­tui Cal­ga­rys­sa toi­mi­vaan eri­koi­sy­ri­tyk­seen, Kenn Bo­rek Air, joka tun­ne­taan napa-alu­ei­den vaa­ti­vis­ta toi­mek­si­an­nois­ta. Yh­ti­ön lai­vas­ton run­gon muo­dos­ta­vat Ka­na­das­sa val­mis­te­tut de Ha­vil­land Ca­na­da Twin Ot­ter -ko­neet sekä al­ku­pe­räi­sis­tä DC-3- ja C-47-ko­neis­ta mo­der­ni­soi­dut Bas­s­ler BT-67 -kon­ver­si­ot.

Työ napa-alu­eil­la ja­kau­tuu kah­teen kau­teen: poh­joi­ses­sa ark­ti­nen ope­roin­ti pai­not­tuu ke­vääs­tä syk­syyn, ja ete­läs­sä Ete­lä­man­te­reen ke­sä­kau­si ajoit­tuu mei­dän tal­veem­me. Ark­ti­siin oloi­hin suun­ni­tel­lut Ca­na­da Goo­se -ta­kit – ny­ky­ään luk­susb­rän­dik­si miel­le­tyt – ke­hi­tet­tiin alun pe­rin juu­ri täl­lai­siin työ­teh­tä­viin. Täm­möi­sen poi­ka­ni myös hank­ki, ja on nyt kah­del­la napa-alu­eel­la ar­von­sa an­sain­nut. Hy­myi­len, kun näen brän­din tak­ke­ja - eten­kin ”Arc­tic prog­ram” lo­gon. Ei­pä ole mon­taa ta­kin kan­ta­jaa jot­ka oi­ke­as­ti ovat ky­sei­ses­sä ”prog­ram­mis­sa” ol­leet. Poi­ka­ni on nyt yk­si niis­tä.

Tätä kir­joit­ta­es­sa­ni poi­ka­ni on pa­laa­mas­sa Ete­lä­man­te­reel­ta. Ko­neet len­si­vät Bri­tan­ni­an tut­ki­mu­sa­se­ma Rot­he­ran kaut­ta Chi­leen Pun­ta Are­na­siin, jos­ta mat­ka jat­kuu vie­lä pit­käl­le Cal­ga­ryyn, Al­ber­taan.

Mik­si ker­ron tä­män? Sik­si, et­tä osaa­mi­nen, am­mat­tiyl­peys ja halu ke­hit­tyä ei­vät ole ka­don­neet. Ne vain oh­jau­tu­vat sin­ne, mis­sä niil­le on ky­syn­tää, sel­keä pol­ku ja riit­tä­vä pal­kin­to. Kun nuo­ri löy­tää alan, joka sy­tyt­tää, työ ei ole pelk­kä pak­ko – se on mah­dol­li­suus.

Seu­raa­vas­sa ko­lum­nis­sa­ni avaan tar­kem­min ar­kea ja ko­ke­muk­sia mo­lem­mil­la na­voil­la. Toi­von, et­tä saan sii­hen myös pää­hen­ki­lön suos­tu­muk­sen – ris­kil­lä men­nään nyt, heh. Jut­tu jat­kuu kuu­kau­den ku­lut­tua.

Ter­vei­sin Pin­nan Pasi

Ka­na­dan Kul­mil­ta