Terveisiä Kanadan syyskesän arjesta. Koululaisten kesälomaa on täällä keskimäärin vielä vajaa kuukausi jäljellä.
Monen ajatukset ovat edelleen lomassa ja lämpimissä säissä, mutta arkeen mahtuu myös huolia ja toiveita paremmasta. Puhetta riittää inflaatiosta, taloudesta ja luonnonmullistuksista.
Ruoka on kallista. Tämä toteamus pätee niin Kanadassa kuin Suomessa. Asiaa päivitellessäni silmiini osui käyttämässäni marketissa naudanlihaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Se oli huomattavasti kanadalaista lihaa halvempaa, paikoin jopa puoleen hintaan. Liha oli lisäksi vähärasvaista ja pitkälti laidunruokinnalla tuotettua.
Kotimainen ja lähiruoka
Ensimmäinen ajatukseni oli: miten laadukas toiselta puolelta maailmaa tuotu liha voi olla paikallista halvempaa?
Kanadalaisen naudanlihan hinta on ollut ainakin täällä kotikaupungissamme korkea jo pitkään. Karjamäärät ovat pienentyneet samaan aikaan, kun rehun, työvoiman ja muun tuotannon kustannukset ovat nousseet. Yksi suuri syy on pitkään jatkunut kuivuus läntisissä provinsseissa, joissa tuotetaan suurin osa Kanadan naudanlihasta.
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa karjaa puolestaan kasvatetaan laajoilla laitumilla. Viljarehua ja sisätiloja tarvitaan vähemmän kuin Kanadassa, mikä alentaa tuotantokustannuksia. Erityisesti Australiassa nautakarjan tuotanto-olot ovat olleet viime aikoina suotuisat.
Vapaakauppasopimusten ansiosta liha pääsee Kanadaan tietyin ehdoin ilman tullia. Kun suuret viilennetyt erät kuljetetaan meritse, rahdin osuus lihakiloa kohden jää yllättävän pieneksi. Suomessa vastaavaa tuontia rajoittavat EU:n tuontikiintiöt ja tullit. Tämä yllätti minut, sillä tuoreessa muistissa ovat uutiset Suomen lihantuotannon ongelmista.
Maailmankaupan logiikka tuntuu joskus nurinkuriselta: kotimainen tai lähiruoka ei välttämättä olekaan kaupan edullisinta ruokaa.
Pitkät välimatkat
Pitkät välimatkat näkyvät Kanadassa muutenkin kuin ruokakaupan hyllyllä. Toinen ajankohtainen puheenaihe ovat olleet valtavat metsäpalot.
Savua ja paikoin tuhkaakin on kulkeutunut ilmavirtausten mukana jopa tuhansien kilometrien päähän. Naapurissamme on väläytelty peräti Kanadaan kohdistuvia vaatimuksia savuhaittojen vuoksi. Puhe kuulostaa erikoiselta, sillä savu ei tunne valtioiden rajoja, eivätkä metsäpalot ole tuntemattomia naapurissammekaan.
Kanada on perinteisesti lähettänyt kalustoa ja henkilöstöä naapurinsa avuksi, esimerkiksi Kaliforniaa riivaaviin maastopaloihin useina vuosina. Tästä huolimatta metsäpalojen savustakin näyttää löytyneen uusi peruste Kanadaan kohdistuville tulleille. Vaikka sää on ollut lämmin, Kanadan ja Yhdysvaltojen välit ovat ennätyksellisen jäätävät.
Metsäpalot ovat koetelleet myös Eurooppaa, mutta Suomi on säästynyt niiltä verraten hyvin. Kanada ja Suomi sijaitsevat suurelta osin samalla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, mutta palot ovat aivan eri mittaluokkaa. Suurimmat erot löytyvät alueiden koosta, saavutettavuudesta ja sammutusmahdollisuuksista.
Metsäpalot
Kanadan boreaalinen vyöhyke kattaa noin 552 miljoonaa hehtaaria. Siihen kuuluu metsien lisäksi järviä, kosteikkoja ja muuta puutonta aluetta. Varsinaista metsämaata on määritelmästä riippuen noin 270–280 miljoonaa hehtaaria.
Suomen kokonaispinta-ala on noin 34 miljoonaa ja metsäala noin 23 miljoonaa hehtaaria. Kanadan boreaalinen vyöhyke on siten yli 16 kertaa Suomen kokoinen, ja metsämaata Kanadassa on noin 12 kertaa Suomen metsäalan verran.
Suomessa tiheä tieverkosto, asutus ja vesistöt helpottavat metsien saavutettavuutta. Palot havaitaan nopeasti, ja sammutustyöt päästään yleensä aloittamaan jo varhaisessa vaiheessa.
Kanadassa suurin osa boreaalisesta alueesta on tietöntä ja lähes asumatonta erämaata, jonne yleensä pääsee vain lentäen. Kaikkien palojen sammuttaminen ei ole mahdollista, joten voimavarat keskitetään ihmisten, asutuksen ja tärkeän infrastruktuurin suojelemiseen.
Kanadan ennätyksellisenä palovuonna 2023 paloi noin 15-17 miljoonaa hehtaaria. Se vastasi suunnilleen kahta kolmasosaa Suomen koko metsäalasta – yhden vuoden aikana.
Suomessa palot jäävät tavallisesti alle hehtaarin kokoisiksi. Kalajoella vuonna 2021 palanutta runsaan 200 hehtaarin aluetta pidettiin Suomen oloissa poikkeuksellisen suurena. Tätä kirjoittaessani yksi Luoteis-Ontarion paloista on kasvanut yli 300 000 hehtaarin laajuiseksi ja leviää edelleen hallitsemattomana.
Palon vuoksi evakuoituna on muun muassa noin 400 asukkaan Whitesandin reservaatti, joka on ainakin toistaiseksi säästynyt tulelta. Läheinen, vajaan 30 asukkaan Namaygoosisagagunin alkuperäiskansayhteisö, joka tunnetaan myös nimellä Collins, sen sijaan paloi maan tasalle.
Henkilövahingoilta vältyttiin. Päällikkö Helen Paavolan mukaan asukkaat saivat nopeasti lähestyvästä palosta vain tunnin varoituksen ja pelastautuivat viime hetkellä veneillä. Tätä kirjoittaessani Ontariossa on noin 150 aktiivista metsäpaloa, joiden yhteenlaskettu paloalue ylittää 700 000 hehtaaria.
Kanadassa mittakaava muuttaa kaiken. Australialainen naudanliha voi matkustaa valtameren yli ja päätyä paikallista lihaa halvempana kaupan hyllylle. Syrjäseudulla salaman sytyttämä metsäpalo voi puolestaan kasvaa Suomen suurimpiin metsäpaloihin verrattuna monituhatkertaiseksi.
Maailma on kutistunut, mutta Kanada ei.
Hyvää syyskesää
toivottaa Pinnan Pasi Kanadan Kulmilta



