Ih­mis­ten halu sääs­tää luon­toa ja niu­kat ta­lou­del­li­set ajat ovat nos­ta­neet ta­va­roi­den kier­rä­tyk­sen ja ko­nei­den kor­jauk­sen ar­voon­sa.

Ai­kui­sem­pi väki muis­taa vuo­si­tu­han­nen vaih­teen, jol­loin uu­sia tek­niik­ka­här­päk­kei­tä ja -pu­he­li­mia tuli tar­jol­le lä­hes joka toi­nen kuu­kau­si. Ja tren­di­tie­toi­nen kan­sa os­ti ai­na uu­den pu­he­li­men, usei­ta vä­ri­kuo­ria ja pari mu­ka­vaa soit­to­ään­tä­kin. Pu­he­li­met oli­vat ly­hy­tai­kais­ta ker­ta­käyt­tö­ta­va­raa.

Kän­ny­kät ja nii­den no­pea vaih­tu­vuus on lois­to­e­si­merk­ki ku­lu­tus­hys­te­ri­as­ta. On­nek­si ny­kyi­sin kän­ny­köis­sä­kin ar­vos­te­taan pit­kää käyt­töi­kää ja kes­tä­vyyt­tä tren­di­vä­rien si­jaan.

Os­to­pää­tök­siä teh­tä­es­sä kan­nat­taa ai­na poh­tia, tar­vit­see­ko jo­tain ta­va­raa tai tuo­tet­ta to­del­la. Sa­mal­la kan­nat­taa an­taa iso ar­vo sen käyt­tö­kes­tä­vyy­del­le, sil­loin sii­tä on iloa pit­kään ja se on myös luon­non­ta­lou­del­li­ses­ti kes­tä­vä rat­kai­su. Os­te­taan siis tar­pee­seen, ei kek­sit­tyyn tar­pee­seen.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi