Yk­si­tois­ta vuot­ta. Sen ajan olen ol­lut äi­ti. Tuo­na ai­ka­na on pi­tä­nyt teh­dä mo­nia pe­ri­aa­te­pää­tök­siä, jois­ta osa on pör­päh­tä­nyt al­ta ai­ka­yk­si­kön.

Pelk­kien puu­le­lu­jen hank­ki­mi­nen oli yk­si niis­tä. Toi­nen oli kes­kit­ty­mi­nen oma­te­koi­siin vau­van­ruo­kiin, jot­ta lap­si vält­täi­si ruo­ka­nir­soi­lun myö­hem­mäs­sä iäs­sä. Sii­tä pi­din kiin­ni, mut­ta kas­va­tuk­sel­li­ses­ti me­to­di ei toi­mi­nut. Mo­lem­mis­ta lap­sis­ta tuli nir­soi­li­joi­den kär­ki­kas­tia. On kui­ten­kin yk­si asia, jos­sa olem­me on­nis­tu­neet.

Jo en­nen esi­koi­sem­me syn­ty­mää pää­tim­me, et­tä em­me jul­kai­se lap­sis­tam­me kas­vo­ku­via ver­kos­sa. Ni­kot­te­lin lin­jauk­sen edes­sä, sil­lä se tun­tui tär­key­des­tään huo­li­mat­ta suu­rel­ta ja poik­ke­a­val­ta. Oli ai­nut­ker­tais­ta tul­la van­hem­mak­si ja enem­män kuin mie­lel­lä­ni oli­sin ja­ka­nut het­kiä sii­tä so­men vä­li­tyk­sel­lä ka­ve­reil­le­ni, eten­kin, kun asuim­me vau­va­vuo­det ul­ko­mail­la. Kaik­ki lä­hi­pii­ris­tä­ni ja­koi­vat las­ten­sa ku­via ver­kos­sa. Tun­tui kuin oli­sin jää­nyt si­vuun jos­tain tär­ke­äs­tä. It­sen­sä il­mai­su on ny­ky­ään vah­vas­ti vi­su­aa­lis­ta.

Hel­sin­gin Sa­no­mat kir­joit­ti ai­hees­ta 27.2. ot­si­kol­la ”Vai­kut­ta­jat buus­taa­vat vau­voil­la bis­nes­tään”. Ar­tik­ke­lis­sa nos­tet­tiin esiin so­men vai­kut­ta­jia, jot­ka käyt­tä­vät lap­sia apu­na brän­din­sä ra­ken­ta­mi­ses­sa ja kau­pal­li­sis­sa yh­teis­töis­sä. Vai­kut­ta­jat tie­tä­vät, et­tä lap­set li­sää­vät to­den­nä­köi­ses­ti so­me­ti­lien seu­raa­jien mää­rää ja nä­ky­vyyt­tä.

Ar­tik­ke­lis­sa me­di­a­tut­ki­muk­sen väi­tös­kir­ja­tut­ki­ja Saa­ra-Mai­ja Kal­lio Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta käyt­tää il­mi­ös­tä ni­meä ”sha­ren­ting”, joka tu­lee eng­lan­nin kie­len sa­nois­ta ”sha­ring” (ja­ka­mi­nen) ja ”pa­ren­ting” (van­hem­muus). Yh­dys­val­lois­ta läh­töi­sin ole­va ter­mi tar­koit­taa van­hem­pien ta­paa ja­kaa lap­sis­taan so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ku­via, vi­de­oi­ta ja tie­toa. Kal­lio pi­tää il­mi­ö­tä ris­ti­rii­tai­se­na, sil­lä van­hem­mat, joi­den tu­li­si suo­jel­la lap­sia ne­tin vaa­roil­ta, ja­ka­vat­kin hei­dän ku­vi­aan ja tie­to­jaan so­mes­sa. Ja­ka­mi­ses­sa vaa­ra­na on, et­tei las­ten etua poh­di­ta tar­peek­si ja lap­si saat­taa me­net­tää oi­keu­ten­sa yk­si­tyi­syy­teen.

Tut­ki­ja ot­taa esi­mer­kik­si eten­kin vau­va­vuo­den, jol­loin moni van­hem­mis­ta unoh­taa, et­tä lap­sel­la on oi­keus yk­si­tyi­syy­teen vä­lit­tö­mäs­ti vau­vas­ta al­ka­en. Ar­tik­ke­lis­sa pe­rään­kuu­lu­te­taan laa­jem­paa kes­kus­te­lua ai­hees­ta, jos­sa myös lap­sia ja nuo­ria kuul­tai­siin. Mitä miel­tä lap­set ovat asi­ois­ta, joi­den yh­tey­des­sä hei­dät on lap­suus­vuo­si­na ku­vat­tu? En­tä mil­lais­ta ku­vaa jul­kai­sut ra­ken­ta­vat las­ten iden­ti­tee­tis­tä ja vaik­ka­pa ku­lut­ta­juu­des­ta, il­man hei­dän omaa osal­li­suut­taan? Meis­tä ai­kui­sis­ta har­va suos­tui­si sii­hen, et­tä it­ses­tä otet­tu­ja ku­via jul­kais­tai­siin ver­kos­sa lu­paa ky­sy­mät­tä.

Omal­la koh­dal­la­ni jul­kai­se­mat­ta jät­tä­mi­nen ei ole ol­lut help­poa. Olen teh­nyt tie­toi­ses­ti pari poik­keus­ta, puo­li­so­ni kans­sa neu­vo­tel­len. Ker­ran ha­lu­sin vält­tä­mät­tä jul­kais­ta so­mes­sa it­ses­tä­ni ja lap­sis­ta kas­vo­ku­van äi­tien­päi­vä­nä. Tun­sin suur­ta tar­vet­ta osoit­taa ku­val­la, et­tä mi­nul­la­kin on kak­si las­ta ja täl­tä he näyt­tä­vät. It­se­käs­tä­hän se on, ei sii­tä mi­hin­kään pääs­tä. Tar­ve oli täy­sin mi­nun ja tie­dos­tin sen, et­tä pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa joku voi ir­rot­taa ku­vat asi­ayh­tey­des­tä ja liit­tää ne jo­hon­kin muu­hun, ka­ma­laan. Mut­ta sel­lais­ta elä­mä on. Jat­ku­vaa va­lin­taa. Ke­nen eduk­si teet mi­tä­kin ja mil­lä seu­rauk­sil­la. Ny­ky­päi­vä­nä valp­paa­na tu­lee ol­la jat­ku­vas­ti, ja se, jos joku, on ai­ka ras­kas­ta.

Mut­ta ei niin ras­kas­ta, et­tei­kö pal­jon hy­vää­kin mah­tui­si elä­mään ja päi­viin! Iloit­sen va­loi­sam­mis­ta aa­muis­ta ja las­ten me­neil­lään ole­vas­ta tal­vi­lo­mas­ta. Päi­vän päät­teek­si ajam­me tä­pö­täy­teen pa­ka­tun au­ton Kau­ha­jo­el­le, jos­sa vie­täm­me lop­pu­vii­kon: minä etä­töi­tä teh­den, lap­set serk­ku­jen­sa kans­sa seu­rus­tel­len. Myös Flora-kis­sa mat­kus­taa kans­sam­me Kau­ha­jo­el­le. Flora ul­koi­lee va­ro­vai­ses­ti val­jais­sa. Kos­ka Kau­ha­jo­el­la ta­va­taan tut­tu­ja, on Flo­ral­le­kin lu­vas­sa kis­sa­ka­ve­riin tu­tus­tu­mi­nen. Saa näh­dä kuin­ka se su­juu!

Tal­vi­sin ter­vei­sin Vaa­sas­ta,

Han­na Hat­tar