Me suo­ma­lai­set ”he­rääm­me” ke­vääl­lä va­loi­suu­den li­sään­ty­es­sä , kos­ka sil­loin tuon ”pää­nu­pin” hä­mä­riin­kin ”huo­nei­siin” tun­keu­tuu valo, joka saa ai­kaan uut­ta in­toa ja toi­voa ar­keen.

Me voim­me vain ih­me­tel­lä sitä sa­lai­suut­ta, mitä luon­to kau­neu­del­laan ja kas­vul­laan meil­le an­taa. Luon­to ju­lis­taa meil­le Ju­ma­lan kun­ni­aa ja te­ko­ja. Vaik­ka ke­vät an­taa toi­voa ja us­koa tu­le­vai­suu­teen, kui­ten­kin so­dat Eu­roo­pas­sa ja Lähi-Idäs­sä tuo tum­mia pil­viä ”ke­sän tai­vaal­le”, sik­si raa­ma­tun ke­hoi­tus an­taa neu­vo­ja tä­hän het­keen. Tim. 2: 1-4 ”Ke­hoi­tan en­nen kaik­kea ano­maan, ru­koi­le­maan, pi­tä­mään esi­ru­kouk­sia ja kiit­tä­mään kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. Ku­nin­kai­den ja kaik­kien val­lan­pi­tä­jien puo­les­ta, jot­ta sai­sim­me viet­tää tyyn­tä ja rau­hal­lis­ta elä­mää kai­kin ta­voin hurs­kaas­ti ja ar­vok­kaas­ti. Täl­lai­nen ru­kous on oi­kea ja mie­lui­sa Ju­ma­lal­le, mei­dän pe­las­ta­jal­lem­me, joka tah­too, et­tä kaik­ki ih­mi­set pe­las­tui­si­vat ja tu­li­si­vat tun­te­maan to­tuu­den.”

Kun me ih­mi­set niin mie­lel­läm­me otam­me Luo­jal­ta vas­taan kai­ken hy­vän kuin ”ma­nul­le il­lal­li­sen”, oli­si hy­väk­si jos muis­tai­sim­me ol­la Kii­tol­li­sia. Vir­si 571 kol­mas säk. ”Taas lin­nut lau­lu­jan­sa vi­ser­tää kau­niis­ta. Myös ei­kö Her­ran kan­sa Luo­jaan­sa kiit­täi­si. Mun sie­lu­ni sä lii­tä myös ää­nes kuo­ro­hon ja ar­mon Her­raa kii­tä, kun lau­pi­as hän on.”

Ju­ma­lan siu­naus­ta Kau­ha­jo­ki-leh­den lu­ki­joil­le!

Tel­ler­vo ja Mat­ti

Pih­la­ja­mä­ki