Ihmisen elämässä tapahtuu usein asioita, jotka jälkeenpäin katsottuna muuttavat kaiken.
Ukki uskoo unelmiisi enemmän kuin kukaan, saat lapsen tai vaihdat alaa. Tai ehkä teet elämäntaparemontin tai muutat rakkauden perässä toiselle puolelle Suomea? Ken tietää.
Minulle elämäni suurin lottovoitto tapahtui, kun entinen yhteiskuntaopin opettajani aloitti paasaamaan sijoittamisesta. Muistan hänen sanoneen silmät kiiluen sen olevan maailman kahdeksas ihme. Ennen sitä hetkeä olin kyllä kuullut sijoittamisesta, mielestäni se vaikutti yhtä kuivalta kuin uskonnon tuplatunti tai autokoulun teoriatunnit. Harmaahapsiset ukot sellaista harrastaa. Ketä muka kiinnostaa osingot tai eläkkeet? No, olisi syytä kiinnostaa.
Syy sille, että sijoittamista pidetään maailman kahdeksantena ihmeenä on korkoa korolle -ilmiö. Lyhyesti ja yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että raha tekee rahaa. Voitot kasvavat jo sijoittamiesi varojen lisäksi ja ajan myötä voitoista kasvaa suurempia. Tämä luo ihannetapauksessa positiivisen syklin.
Sijoittaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että täysin riskitöntä se ei ole. Mikään elämässä ei ole. Kuka tahansa voi koska tahansa ajaa autokolarin, joutua työtapaturmaan tai tukehtua perjantaipizzaan. Kuten onnettomuuden, haaverien tai henkitorven tukkeutumisen riskiä, sijoittamisen riskejä voi pienentää. Avainasemassa ovat pitkä aikaväli ja hyvin hajautettu salkku.
Asioita voi tehdä sekä typerästi että fiksusti. Kaikki rahat voi kaataa kaverin suosituksesta hype-osakkeeseen tai uskotella itselleen Bitcoinin olevan se juttu. Sijoittaminen kuulosti muutama vuosi taaksepäin minulle hämärätoiminnalta, joka on täyttä hakuammuntaa. Joku Piilaaksossa sattuu uskomaan johonkin asiaan ja osake lähtee raketoimaan. Todellisuus on toinen. Vaikka nykyinen markkinajärjestelmämme on äärimmäisen monimutkainen, eikä edes ammattilaiset pysty ennustamaan sen liikkeitä täysin tarkasti, on olemassa joitain perusperiaatteita rahaliikenteessä, joista meidän kaikkien tulisi olla edes tietoisia. Sille on syynsä, miksi taloustiedettä kutsutaan nimenomaan taloustieteeksi eikä arpomiseksi.
Sokrates on ollut jätkä aikaansa edellä. Hän on todennut tietämyksen olevan hyve. Koulussa opimme paljon tärkeitä taitoja, mutta yleistä uskomusta vastoin se ei ole tae menestyksestä. Tai no, mitä menestys kenellekin tarkoittaa? Jos kuitenkin puhutaan niistä kiiltävistä kelloista ja upouusista autoista, ei koulun käyminen ole ultimaattinen avain vaurauteen. Omistautunein toimitusjohtajakin pystyy realistisesti olemaan töissä pitkäjänteisesti ehkä 10 tuntia päivässä. Tästä jää vielä 14 tuntia päivästä käyttämättä. Mieti, jos sen ajan voisi tehdä rahaa. Sijoittaminen on ratkaisu siihen. Pitkällä aikavälillä varallisuutesi karttuu, vaikka itse ei tekisi sen suhteen aktiivisesti mitään.
Kurssit heilahtelevat melko rajusti toisinaan. Tämä toki riippuu siitä, mihin sijoittaa. Riski ja tuotto-odotus kasvavat aina yhdessä. Vaikka ennen täysi-ikäisyyttä olin opiskellut sijoittamista vapaa-ajallani monta vuotta, paniikki iski osakekurssien laskiessa. Silloin sadan euron päiväkohtaiset tappiot tuntuivat maailmanlopulta. Vuosi myöhemmin se on vain merkki alkaneista alennusmyynneistä.
Yleinen harhakäsitys vaurastumisesta on lottoamalla rikastuminen. Ylen mukaan lotossa voiton todennäköisyys on yksi viidestätoista miljoonasta. Myönnän laittaneeni kympin Eurojackpottiin, mutta huolimatta kovasta uskosta, maanantaiaamuna ei tullut onnittelusoittoa päävoitosta. THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2023 suomalaisista jopa 70 prosenttia pelasi rahapelejä, eli noin 2,5 miljoonaa asukasta.
Sijoittaminen on pitkäjänteistä hommaa. Tulokset eivät näy kuukausissa eikä edes parissa vuodessa vaan kymmenissä vuosissa. Uskon kuitenkin, että tasaisesti kerrytetty vauraus on sekä turvallisempaa että kestävämpää. Maailma on täynnä tarinoita, joissa nopea rikastuminen on johtanut alkuakin tukalampaan taloudelliseen tilanteeseen. Uskon, että syy piilee näyttämisen halussa ja nopeiden ratkaisujen toivossa. Mikä on todellinen syy vaurastumisen tarpeelle. Näyttämisen halu vai vapaus? Todiste itselle olevansa tarpeeksi hyvä vai tietävänsä ansaitsevansa parasta, mitä rahalla saa?
Ensimmäinen sijoitus onnistuu matalakuluiseen rahastoon viidellätoista eurolla. Kukaan ei vaadi mitään enempää. On hyvin ymmärrettävää, että kaikilla ei välttämättä ole ainakaan tällä hetkellä sitäkään. Nykyhetki ja menneisyys ei kuitenkaan tarkoita, että tulevaisuus tulisi vääjäämättä näyttämään samalta. Monissa asioissa pienistä puroista syntyy isoja jokia, kaikessa muussa paitsi lotossa.
Mia Kervinen

