Suomessa kansalaisten luottamus viranomaisiin ja erityisesti poliisiin on ollut perinteisesti hyvin vahva.
Siksi viime aikoina käyty keskustelu poliisin toiminnasta niin Tuusulan mopomiitin kuin Tampereen asekäskyttämisen osalta on ollut hämmentävää. Ensimmäisessä tapauksessa viritetyllä mopolla kovalla vauhdilla pakoon pyrkinyt nuori mies kiilattiin ojaan, minkä seurauksena kaksipyöräisen kuljettaja loukkaantui. Toisessa tapauksessa tamperelaismies aukaisi linja-autopysäkillä olleen tunnuksettoman ja käynnissä pakettiauton oven, minkä jälkeen auton takaosassa ollut poliisi osoitti miestä aseella ja käski tämän lähteä pois.
Molemmissa tapauksissa on näyttää käyneen siten, että poliisin toiminta on tilanteissa asetettu kyseenalaiseksi. Sosiaalisessa mediassa ja lehdistössäkin on julkaistu videoita, joiden perusteella on tehty tulkintoja tilanteista.
Julkisessa keskustelussa työtään tehneet poliisit ovat joutuneet syytettyjen penkille. Poliisin toiminnasta synnytetyissä some- ja mediakohuissa on aktiivisesti unohdettu mopoilijan tai tampelaistaavin oma vastuu. Jos ajelet viritetyllä mopolla reilua ylinopeutta ja lähdet poliisia karkuun, on todennäköistä, että sinua lähdetään tavoittelemaan ja yritetään pysäyttää. Tai, onhan noita tunnuksettomia poliisiautoja eli vaikkapa nopeusvalvontakameran sisältäviä ajopelejä ollut parkissa Päntäneentienkin varrella, mutta ei sitä ole tullut mieleenkään pysähtyä ja mennä sinne kurkistelemaan.
On ikävää, että mopomiitti- ja asekäskytyskohuilla murennetaan poliisin toimintakykyä ja uskottavuutta. Jos yksittäinen poliisi joutuu miettimään työssään sitä, mitä syytteitä tästäkin toimenpiteestä lankeaa, se johtaa helposti siihen, että ”kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään”.
Tuomas Koivuniemi

