Le­he­res taas re­pos­tel­ti­hin ka­too­lis­pap­pien tou­hu­ja rip­pi­lääs­ten­sä kes­kuu­res. Hi­mot non hii­ril­lä­ki, pruu­ka­ta­han tää­päin päi­vi­tel­lä.

Si­li­mää­te­ke­vät on tie­tys­ti suu­ren ylee­sön tar­kan si­li­mäl­lä pi­ron al­la. Tark­kaa­li­oo­ta pii­saa. Kau­ha­jo­el­lo­li Söö­pe­rin her­ra ai­koo­nan­sa täl­lää­ses ase­mas, kun sen alaa­sia torp­pa­ri­a­ki oli me­le­koo­nen lau­ma Lus­ti­las, Sa­vi­ky­läs, Kan­to­ky­läs ja Kai­naas­tol­la ja viä ta­loon si­sää­nen pa­la­ve­lus­kun­ta.

Jon­ku torp­pa­rin nuo­ri ja ko­mia emän­tä oli saa­vut­ta­nu emän­nän täy­rel­li­sen luot­ta­muk­sen. Se sai­ki te­he­rä taks­värk­kin­sä si­sä­ti­loos. Nai­sen muu­toon piti te­he­rä kaks päi­vää yh­tä taks­värk­ki­päi­vää. Sil­loon nai­sen eu­ro oli vain viis­ky­tä sent­tiä. Kun isän­to­li kat­tel­lu hor­vin ai­kaa ko­mi­aa taks­värk­kä­riä, sen oli pak­ko te­he­rä sen kans tref­fit läm­pöös­nä, pi­mi­ä­nä syy­seh­too­na uut­ta kui­vaa hei­nää ka­hi­se­val­le ky­tö­la­rol­le. Pa­la­kak­si se lu­pas tuo­ra kin­kun. Kes­ki­nää­sel­lä so­pi­muk­sel­la nai­set va­ras tref­fit emän­näl­le. Siä isän­tä ke­huu emän­tän­sä pi­mi­än­viuh­kees maas­ta tai­vaa­se­hen. Isän­tä läh­ti, ja kink­ku jäi ka­ve­rin sy­li­hin.

Kyl­lä her­ran si­li­mät oli re­ve­tä, kun kink­ku oli­ki seu­raa­va­na päi­vä­nä väen pöy­räs. Kyl­lä vä­el­lä­ki oli si­li­mät sei­so­tok­sis, ei­kä syö­mi­ses­tä­kää tul­lu mi­tää en­nen­kö emän­tä sa­noo, jot­ta is­ke­kää kink­ku­hun. Se sa­noo mää­rää­vän­sä sii­tä yk­sin kos­kon ei­leen sen it­te tie­nan­nu.

Kyl­lä mul­lon mui­ta­ki Söö­pe­rin jut­tu­ja muis­tis, mut­ta non osal­ta niin vä­ke­viä, jot­ta mä toi­mi­tan nii­tä vain pyyn­nös­tä, kun ol­la­han no­ki­tus­ten.

Uns­ki