Suo­men it­se­näi­syy­den 105. vuo­si­päi­vää juh­lit­tiin tois­sa­päi­vä­nä hie­man eri­lai­sis­sa tun­nel­mis­sa kuin ai­kai­sem­min.

Ko­ro­na toki vai­kut­ti tun­nel­miin kah­te­na edel­lis­vuo­te­na, mut­ta se ei ole mi­tään ver­rat­tu­na sii­hen, et­tä it­se­näi­syyt­tä juh­li­taan sa­maan ai­kaan, kun Suo­men lä­hi­a­lu­eel­la käy­dään so­taa.

Ve­nä­jän vii­me hel­mi­kuus­sa käyn­nis­tä­mä hyök­käys­so­ta Uk­rai­naa vas­taan kos­ket­taa suo­ma­lai­sia sy­väs­ti. Suo­men ja Uk­rai­nan koh­ta­lot ver­tau­tu­vat toi­siin­sa yli 80 vuo­den ai­ka­vä­lil­lä. Myös it­se­näi­syyt­tä uh­kaa­va vää­ryy­den te­ki­jä on sama, dik­taat­to­rin joh­ta­ma Ve­nä­jä.

Län­si­mai­den on jat­ket­ta­va Uk­rai­nan tu­ke­mis­ta, jot­ta sota kään­tyy ja päät­tyy de­mok­raat­tis­ten ar­vo­jen ja pie­nem­män voit­toon. Dik­ta­tuu­ril­le ei saa an­taa pe­rik­si, ei­kä ”ka­ve­ria” - Uk­rai­naa - saa jät­tää yk­sin. Uk­rai­nan tu­ke­mi­nen on myös oman it­se­näi­syy­tem­me ja elä­män­ta­pam­me puo­lus­ta­mis­ta.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi