Maa­il­maa luo­des­saan Ju­ma­la le­pä­si seit­se­män­te­nä päi­vä­nä. Kol­mas käs­ky on tu­han­sia vuo­sia ke­hot­ta­nut py­hit­tä­mään le­po­päi­vän.

Ny­ky­ään Suo­mes­sa, ku­ten mo­nis­sa muis­sa­kin mais­sa yh­teis­kun­ta pyö­rii mo­nil­ta osin avoi­me­na yö­tä päi­vää seit­se­mä­nä päi­vä­nä vii­kos­sa. On yleis­tä, et­tä moni va­paa­päi­vä sat­tuu sun­nun­tain si­jaan ar­ki­päi­väl­le.

Ny­ky­tek­nii­kan avul­la on mah­dol­li­suus py­säh­tyä ja hil­jen­tyä seu­raa­maan ko­ti­seu­ra­kun­nan ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia tai ra­di­on har­tau­soh­jel­mia jäl­keen­päin ne­tin ih­meel­li­ses­tä maa­il­mas­ta. Eläm­me mo­nien eri­lais­ten vaih­to­eh­to­jen ja mark­ki­na­hä­li­nän maa­il­mas­sa. Py­säh­ty­mi­nen ja hil­jen­ty­mi­nen rau­hoit­taa, kir­kas­taa aja­tuk­sia ja aut­taa huo­maa­maan hy­vät asi­at elä­mäs­sään sekä tun­te­maan niis­tä kii­tol­li­suut­ta.

Evan­ke­liu­mi (Luuk.14.1-6) ker­too Jee­suk­sen vie­rai­lun ta­pah­tu­mis­ta. Hä­net oli kut­sut­tu sa­pat­ti­na erään fa­ri­seus­ten joh­to­mie­hen ko­tiin. Ate­ri­a­pöy­däs­sä tark­kail­tiin Jee­sus­ta, kun hä­nen luok­seen tuli sai­ras mies. En­sin Jee­sus ky­syi: ”On­ko sa­pat­ti­na lupa pa­ran­taa vai ei?” Hil­jai­suu­den jäl­keen Jee­sus kos­ke­tuk­sel­laan pa­ran­si mie­hen ja lä­het­ti hä­net pois. Jee­sus ky­syi toi­sen­kin ky­sy­myk­sen: ”Mi­ten te it­se teet­te? Jos jon­kun poi­ka tai här­kä pu­to­aa kai­voon, niin kai hän heti nos­taa sen siel­tä, vaik­ka oli­si­kin sa­pat­ti?”

Ate­ri­al­la mu­ka­na ol­leet lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set oli­vat sa­nat­to­mia myös Jee­suk­sen pa­ran­ta­vas­ta kos­ke­tuk­ses­ta. Mo­nien vas­taa­vien ih­me­te­ko­jen jäl­keen kan­san ra­kas­ta­ma rau­han­ruh­ti­nas myö­hem­min tuo­mit­tiin syyt­tö­mä­nä ris­tin­kuo­le­maan. Ei­kö tun­nu­kin epä­oi­keu­den­mu­kai­sel­ta! Mut­ta kaik­ki Jee­suk­sen kär­si­myk­set ja ih­me­te­ot oli­vat­kin Ju­ma­lan suun­ni­tel­ma­na ar­moa, joka va­paut­taa ih­mi­set syn­tien taa­kas­ta ja an­taa uu­den mah­dol­li­suu­den. Rak­kau­te­na vai­kut­ta­va us­ko Kris­tuk­seen va­paut­taa pe­rus­ta­mas­ta elä­mää omien te­ko­jen ja tois­ten ih­mis­ten mie­li­pi­tei­den va­raan. Joka ti­lan­tees­sa us­ko luo toi­voa ja luot­ta­mus­ta sii­hen, et­tä epä­oi­keu­den­mu­kai­suuk­sien­kin kes­kel­lä elä­mä kan­nat­te­lee eteen­päin. Har­va vält­tää kär­si­myk­set ko­ko­naan. Elä­män ei ole tar­koi­tus­kaan ol­la help­poa. Kris­ti­tyn va­paus si­too to­tuu­teen ja rak­kau­teen. Rak­kaus kes­tää kai­ken ja aut­taa pär­jää­mään yli vai­kei­den vai­hei­den.

Jee­suk­sen ja­lan­jäl­jil­lä kul­ke­val­la on sy­dä­men si­vis­tys­tä hy­väk­syä eri­lai­suus, hok­sa­ta lä­him­mäi­sen hätä ja avun­tar­ve sekä toi­mia huo­maa­vai­ses­ti ja kun­ni­oit­ta­vas­ti mui­ta ih­mi­siä koh­taan. Vää­rien sa­no­jen tai te­ko­jen koh­dal­la syn­nin­tun­to ja an­teek­si­pyyn­tö toi­mii laas­ta­rin ta­voin haa­vo­ja pa­ran­ta­en. Tär­ke­ää on tie­dos­taa se­kin, et­tä elä­mäs­sä sat­tuu ja ta­pah­tuu; maan pääl­lä ku­kaan ei voi ol­la täy­del­li­nen. Ih­mi­set ovat eri­lai­sia sekä ai­nut­laa­tui­si­na ar­vok­kai­ta juu­ri sel­lai­se­na kuin ku­kin on. Elä­män­ti­lan­tei­den vaih­del­les­sa teh­dään pie­niä tai suu­ria ar­vi­oi­ta sii­tä, mikä rat­kai­su mi­hin­kin asi­aan ja het­keen on pa­ras. On hyvä kai­kis­sa asi­ois­sa ru­koil­len pyy­tää joh­da­tus­ta tu­le­vaan syk­syyn ja tal­veen luot­ta­en sii­hen, et­tä kai­kel­la on tar­koi­tuk­sen­sa, kun mei­tä kas­va­te­taan koh­ti ikuis­ta kirk­kaut­ta.

Päi­vi Num­mi­jo­ki

kirk­ko­val­tuus­ton ja -neu­vos­ton jä­sen

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­ta