Va­jaan vii­kon lo­ma­reis­sul­la tuli näh­tyä Suo­mea mo­nel­ta kan­til­ta.

Pääl­lim­mäi­se­nä mie­leen jä­vä­ti maa­seu­dun mai­se­mat, eten­kin Kes­ki- ja Itä-Suo­men jär­vet. Pääs­tiin­pä vuo­sien tau­on jäl­keen ylit­tä­mään yk­si sal­mi los­sil­la­kin. Har­mi, et­tä vesi on ja­kau­tu­nut niin epä­ta­sai­ses­ti eri puo­lil­le maa­ta.

Mat­kai­lu­au­tol­la py­rim­me ai­na liik­ku­maan mui­ta kuin moot­to­ri- tai iso­ja val­ta­tei­tä. Niin nyt­kin. Ko­vin on huo­noon kun­toon pääs­tet­ty maa­seu­dun maan­tiet. On mont­tu­ja ja nii­den pääl­le lai­tet­tu­ja paik­ko­ja. Joil­la­kin osuuk­sil­la paik­kauk­sia oli enem­män kuin al­ku­pe­räis­tä pääl­lys­tet­tä. Mik­si ih­mees­sä aje­taan jo­tain tun­nin ju­naa kuin käär­met­tä pys­syyn, kun ra­haa kai­vat­tai­siin pää­kau­pun­ki­seu­dun ul­ko­puo­lel­le tei­den kor­jauk­seen? Jul­ki­suu­des­sa on jo esi­tet­ty, et­tä koh­ta moni huo­no­kun­toi­nen pääl­lys­te­tie muu­te­taan ta­kai­sin so­ra­tiek­si. Kun toi­saal­la sa­no­taan, et­tä Suo­mi on rik­kaam­pi kuin kos­kaan en­nen, ve­do­taan toi­saal­la huo­noon ta­lous­ti­lan­tee­seen. Joka puo­lel­la Suo­mea asuu ih­mi­siä, jot­ka mak­sa­vat ve­ro­ja, joil­la pi­täi­si kus­tan­taa muun mu­as­sa tien­pi­toa.

Maa­seu­dun tyh­je­ne­mi­nen nä­kyy myös. Vaik­ka aje­let mis­sä päin maa­ta hy­vän­sä, on tei­den var­sil­la ja var­mas­ti vie­lä enem­män kau­em­pa­na teis­tä tyh­jiä ta­lo­ja. Kyl­lä oli­si asun­not­to­mil­le ko­te­ja. Itä-Suo­mes­sa Kan­gas­nie­mel­lä jär­jes­tet­tiin au­ti­o­ta­lo­jen mes­sut ja uu­tis­ten mu­kaan kym­men­kun­ta ta­loa sai uu­det omis­ta­jat, va­ki­tui­ses­ti tai osa-ai­kai­ses­ti. Vas­taa­via ta­pah­tu­mia voi­si jär­jes­tää joka puo­lel­la Suo­mea.

Pien­ten kir­kon­ky­lien läpi kun aje­lee, vas­taan tu­lee usei­ta tyh­jiä lii­ke­kiin­teis­tö­jä. Kaup­pa ei ole kan­nat­ta­nut, kun väki on vä­hen­ty­nyt. Il­miö on tut­tu Suu­poh­jas­sa­kin.

Vaik­ka nämä nä­ky­mät su­ret­ta­vat, on sil­ti toi­vo­a­kin. Ai­na sil­loin täl­löin uu­ti­soi­daan ih­mi­sis­tä, jot­ka ha­lu­a­vat aset­tua syr­jem­mäl­le kau­pun­kien vils­kees­tä ja hank­ki­vat ta­lon maa­seu­dul­ta. Tääl­lä on omaa rau­haa ja ti­laa pi­tää vaik­ka ko­tie­läi­miä. Etä­työt mah­dol­lis­ta­vat asu­mi­sen kau­ka­na­kin työ­pai­kas­ta.

Yk­si asia miel­lyt­tää ai­na ke­säl­lä; meil­lä on tosi kau­nii­ta mai­se­mia. Ei tar­vit­se men­nä kau­as kun maas­to al­kaa ol­la kum­pui­le­vaa ja jär­viä nä­kyy siel­lä tääl­lä. Ke­sän veh­reys on iha­naa. Vie­lä kun sää sat­tuu suo­si­maan, ku­ten mei­tä vii­me vii­kol­la, voi­si­ko sen mu­ka­vam­paa lo­maa ol­la­kaan!

Päi­vi Lah­ti-Kuu­sis­to