Suo­ma­lai­nen ru­kous eli vir­si 584 ”Siu­naa ja var­je­le mei­tä” on var­mas­ti meis­tä mo­nel­le tut­tu. Vir­si oli alun­pe­rin runo, min­kä kir­joit­ti vuo­den 1930 it­se­näi­syys­päi­vän al­la ru­noi­li­ja Uu­no Kai­las.

Ru­non kah­teen sä­keis­töön - en­sim­mäi­seen ja kol­man­teen - laa­ti sä­vel­män Ta­ne­li Kuu­sis­to yh­dek­sän vuot­ta myö­hem­min. Kuin en­teel­li­ses­ti, lau­luk­si sä­vel­let­ty runo esi­tet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran jul­ki­ses­ti viit­tä päi­vää en­nen tal­vi­so­dan syt­ty­mis­tä.

Evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen kir­kon vir­si­kir­jaan ”Suo­ma­lai­nen ru­kous” otet­tiin mu­kaan nel­jä­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Sa­mal­la ru­non toi­nen sä­keis­tö tuli osak­si virt­tä Nii­lo Rau­ha­lan uu­del­leen muo­toi­le­ma­na.

Maa­il­mas­sa ele­tään täl­lä het­kel­lä epä­var­muu­den, it­sek­kyy­den, le­vot­to­muuk­sien, so­tien ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­den ai­kaa. Uu­no Kai­laan ru­non ja sii­tä teh­dyn vir­ren sa­nat vies­ti­vät sa­no­maa toi­vos­ta - jo­kai­nen meis­tä ja koko yh­tei­sö voi­vat luot­taa ja tur­va­ta Tai­vaan Isään kai­kis­sa het­kis­sä ja kaik­ki­na ai­koi­na.

”Siu­naa ja var­je­le mei­tä,

Kor­kein, kä­del­läs.

Kait­se ain kan­sam­me tei­tä,

vyöt­tä­en voi­mal­la mei­tä

heik­ko­ja edes­säs.

Sul­ta on kaik­ki suu­ruus,

hen­ki sun hen­ges­täs.

Her­ram­me, kir­kas­ta meil­le

kas­vos lau­pi­aat,

niin et­tä ar­mo­si al­la

toi­voa roh­kai­se­mal­la

kuk­ki­vat rou­dan maat.

Vai­vois­sa näy­tä meil­le

kas­vo­si lau­pi­aat.

Tut­kien sy­dä­mem­me

sil­mäs mei­hin luo.

Et­tem­me har­haan kään­tyis,

et­tei kan­sam­me nään­tyis,

sil­mä­si mei­hin luo.

Ala­ti syn­nyin­maal­le

sii­pies suo­ja suo.”

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi

Kau­ha­jo­en seu­ra­kun­nan

kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja