Olen va­paa ai­ka­na­ni lu­es­kel­lut jon­kin ver­ran – mi­hin in­noit­ti­vat vii­me­ai­kai­set ta­pah­tu­mat, sil­lä muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten lak­kau­tet­tiin pai­kal­li­ses­sa Suo­mi-Koti van­hain­ko­dis­sa hy­vän ko­koi­nen kir­jas­to, jos­ta minä ja nuo­rem­pi vel­je­ni Saku ”adop­toim­me” ison mää­rän kir­jo­ja.

Mi­nul­la ja vel­jel­lä­ni on mo­lem­mil­la ”kir­ja­on­gel­ma”, siis se, et­tä meil­lä on nii­tä niin vie­tä­vän pal­jon ja li­sää ker­tyy vuo­des­ta toi­seen.

Ta­pah­tu­ma oli meil­le mo­lem­mil­le kui­ten­kin su­rul­li­nen, sil­lä oli­sim­me mie­lel­läm­me ha­lun­neet enem­män, et­tä tämä pik­ku kir­jas­to oli­si pys­ty­nyt jat­ku­maan. Va­li­tet­ta­vas­ti lu­ki­ja­kun­ta on har­ven­tu­nut huo­mat­ta­vas­ti ja lu­ku­tot­tu­muk­set ovat myös muut­tu­neet enem­män di­gi­taa­li­seen muo­toon. Yk­si kir­jois­ta, joka mi­nul­le näi­den ta­pah­tu­mien kaut­ta tuli ja jon­ka hil­jat­tain luin, oli Mika Wal­ta­rin ”Tans­si yli hau­to­jen”. Kir­ja ku­vaa Tsaa­rin val­lan ajan ja Suo­men Suu­ri­ruh­ti­nas­kun­nan al­kua, jo­hon pa­laan vie­lä täs­sä ko­lum­nis­sa­ni.

Hei­nä­kuun al­ku tar­jo­aa meil­lä Ka­na­das­sa usein kau­nii­ta ke­sä­päi­viä kou­lu­lais­ten juu­ri al­ka­neen ke­sä­lo­man myö­tä. Sa­maan ajan­koh­taan osu­vat myös Ka­na­dan ja Yh­dys­val­to­jen kan­sal­lis­päi­vät: en­sim­mäi­sen päi­vän Ka­na­da-päi­vä ja nel­jän­nen päi­vän Yh­dys­val­to­jen it­se­näi­syys­päi­vä. On sat­tu­maa – tai eh­kä koh­ta­lon oik­ku – et­tä kah­den pit­kä­ai­kai­sen ja rau­ha­no­mai­ses­ti rin­nak­kain elä­neen naa­pu­rin juh­la­päi­vät ovat näin lä­hel­lä toi­si­aan.

Ka­na­da-päi­vä juh­lis­taa ny­kyi­sin koko maa­ta, mut­ta sen juu­ret ulot­tu­vat vuo­teen 1867. Tuol­loin osa sil­lois­ta brit­ti­läis­tä siir­to­maa­ta – ete­läi­nen On­ta­rio ja Qu­e­bec sekä Nova Sco­tia ja New Bruns­wick – yh­dis­tyi­vät liit­to­val­ti­ok­si. Ky­sees­sä oli vain osa sii­tä, mitä ny­kyi­sin kut­sum­me Ka­na­dak­si. It­se asi­as­sa Ka­na­da-päi­vän juh­li­mi­nen al­koi vas­ta vuon­na 1879 ni­mel­lä Do­mi­ni­on Day. Kä­si­te ”do­mi­ni­on” on osit­tain ver­rat­ta­vis­sa suu­ri­ruh­ti­nas­kun­taan, ku­ten Suo­mi en­nen it­se­näis­ty­mis­tään oli osa Ve­nä­jän im­pe­riu­mia. Do­mi­ni­o­ni­na Ka­na­dan si­dok­set Bri­tan­ni­aan oli­vat kui­ten­kin muo­dol­li­sem­pia ja hal­lin­to huo­mat­ta­vas­ti it­se­näi­sem­pi ver­rat­tu­na Suu­ri­ruh­ti­nas­kun­ta Suo­men suh­tee­seen Ve­nä­jään.

Ka­na­dal­la oli oma, lä­hes täy­si­val­tai­nen par­la­ment­ti ja pää­mi­nis­te­ri, toi­sin kuin Suo­mel­la, jon­ka sää­ty­val­ti­o­päi­vät ja myö­hem­pi edus­kun­ta toi­mi­vat kei­sa­rin alai­suu­des­sa. Vaik­ka Ka­na­dan ul­ko­po­li­tiik­ka säi­lyi Bri­tan­ni­an hal­lin­nas­sa ai­na vuo­teen 1931 saak­ka, si­sä­po­li­tiik­ka py­syi pää­o­sin sen omis­sa kä­sis­sä. Täy­si it­se­näi­syys pe­rus­tus­lain suh­teen saa­vu­tet­tiin vas­ta vuon­na 1982, jol­loin Ka­na­dan pe­rus­tus­la­ki siir­ret­tiin vi­ral­li­ses­ti brit­tien hal­lus­ta Ka­na­dan par­la­men­til­le. Tätä en­nen kaik­ki muu­tok­set oli hy­väk­syt­tä­vä Bri­tan­ni­an par­la­men­tis­sa.

Yh­dys­val­to­jen it­se­näi­syys­päi­vä 4. hei­nä­kuu­ta muis­tut­taa enem­män Suo­men it­se­näi­syys­päi­vää – mo­lem­mat liit­ty­vät kan­sa­kun­nan va­pau­den saa­vut­ta­mi­seen so­tai­sis­sa olois­sa.

Vain 36 vuot­ta Yh­dys­val­to­jen it­se­näis­ty­mi­sen jäl­keen puh­ke­si sota Yh­dys­val­to­jen ja Bri­tan­ni­an vä­lil­lä, käy­tän­nös­sä ny­ky­päi­vän Ka­na­dan ja Yh­dys­val­to­jen ra­ja­seu­duil­la. Tämä on ai­noa aseel­li­nen sota, jon­ka nämä kak­si maa­ta ovat kos­kaan käy­neet kes­ke­nään. Sen jäl­keen – yli kah­den vuo­si­sa­dan ajan – Ka­na­da ja Yh­dys­val­lat ovat elä­neet rau­ha­no­mais­ta, ra­ken­ta­vaa ja ys­tä­väl­lis­tä rin­nak­kai­se­loa.

Tänä ke­sä­nä, toi­sin kuin ai­kai­sem­pi­na vuo­si­na, yh­tei­set juh­lal­li­suu­det ovat har­vi­nais­tu­neet. Vuo­den 2025 al­kuun as­ti ra­ja­naa­pu­rit juh­li­vat mo­lem­pia kan­sal­lis­päi­viä usein yh­des­sä – li­put­ti­vat tois­ten­sa lip­pu­ja ja jär­jes­ti­vät yh­tei­siä ta­pah­tu­mia. Nyt nämä juh­lat ovat mo­nin pai­koin ka­don­neet. Syy­nä on Yh­dys­val­tain ny­ky­hal­lin­non aloit­ta­ma kaup­pa­so­ta ja jyr­ken­ty­nyt re­to­riik­ka. Pre­si­dent­ti on vih­jan­nut Ka­na­dan ta­lou­del­li­ses­ta pai­nos­ta­mi­ses­ta ja jopa sen liit­tä­mi­ses­tä osak­si Yh­dys­val­to­ja – 51. osa­val­ti­ok­si. Tämä on luon­nol­li­ses­ti he­rät­tä­nyt voi­ma­kas­ta vas­ta­re­ak­ti­o­ta Ka­na­das­sa.

Ti­lan­ne on vai­kut­ta­nut Ka­na­dan sisä- ja ul­ko­po­li­tiik­kaan, vaa­lei­hin ja eri­tyi­ses­ti kaup­past­ra­te­gi­aan, jon­ka ta­voit­tee­na on nyt ak­tii­vi­ses­ti vä­hen­tää riip­pu­vuut­ta Yh­dys­val­lois­ta. Yhä use­am­pi kan­sa­lai­nen vält­te­lee ame­rik­ka­lai­sia tuot­tei­ta ja mat­ko­ja ete­lään. Vas­taa­vas­ti myös yh­dys­val­ta­lais­ten vie­rai­lut Ka­na­das­sa ovat vä­hen­ty­neet.

Vaik­ka ruo­hon­juu­ri­ta­son ys­tä­vyyt­tä ja yh­teyk­siä yri­te­tään yl­lä­pi­tää, on vai­kea ra­ken­taa sil­to­ja, kun mai­den vä­lil­lä käy­dään ag­g­res­sii­vis­ta ta­lous­so­taa. Mi­nut­kin kut­sut­tiin Kun­ni­a­kon­su­li­na Du­lut­hiin, Min­ne­so­taan, Fin­n­fest juh­lil­le, Du­lut­hin kau­pun­gin puo­les­ta.

Ka­na­da ja Yh­dys­val­lat ovat aset­ta­neet epä­vi­ral­li­sen ta­voit­teen: saa­da ai­kaan mo­lem­pia tyy­dyt­tä­vä kaup­pa­so­pi­mus hei­nä­kuun 21. päi­vään men­nes­sä.

Toi­von, et­tä täs­sä on­nis­tu­taan – ja et­tä naa­pu­rien vä­li­nen ys­tä­vyys voi­si al­kaa vä­hi­tel­len pa­lau­tua.

Hy­vää ke­sän jat­koa toi­vot­taa,

Pasi Pin­ta

Ka­na­das­ta