Vie­rai­lin Kol­men­rai­tin kou­lul­la kes­kus­te­le­mas­sa kou­lun nuo­rim­pien op­pi­lai­den kans­sa Suo­mes­ta ja it­se­näi­syys­päi­väs­tä. Op­pi­laat osal­lis­tui­vat kes­kus­te­luun in­nok­kaas­ti ja ja­koi­vat au­liis­ti tie­to­jaan Suo­mes­ta. Olin häm­mäs­ty­nyt sii­tä, mi­ten pal­jon he muis­ti­vat esi­mer­kik­si Suo­men kan­sal­lis­sym­bo­le­ja.

Ilah­dut­ta­vaa oli myös huo­ma­ta, mi­ten las­ten vas­tauk­sis­ta nou­si esiin yl­peys suo­ma­lai­suu­des­ta ja maas­tam­me. He tie­si­vät jo, mikä mer­ki­tys it­se­näi­syy­del­lä on. Las­ten mu­kaan it­se­näi­syys tar­koit­taa sitä, et­tä meil­lä on rau­ha ei­kä ku­kaan muu mää­rää mei­tä.

Olem­me saa­neet elää it­se­näi­ses­sä Suo­mes­sa jo 108 vuot­ta. Sii­tä kii­tos kuu­luu so­tiem­me ve­te­raa­neil­le ja lo­til­le, jot­ka tais­te­li­vat maam­me puo­les­ta sil­loin, kun sen it­se­näi­syys oli uhat­tu­na.

On tär­ke­ää, et­tä ker­rom­me hei­dän ta­ri­naan­sa eteen­päin myös tu­le­vil­le su­ku­pol­vil­le. Et­tä ope­tam­me lap­si­am­me ole­maan yl­pei­tä Suo­mes­ta ja suo­ma­lai­suu­des­ta, ar­vos­ta­maan sitä. Sil­lä se ei ole tänä päi­vä­nä­kään it­ses­tään­sel­vyys, et­tä meil­lä on rau­ha ja it­se­näi­nen maa.

Hy­vää it­se­näi­syys­päi­vää toi­vot­ta­en,

Reet­ta Pit­kä­kos­ki